Sähkön alkuperän historiaa
Helsingin Energian nykyisen sähkön alkuperäjakauman arviointiin tuovat perspektiiviä historia ja arvio tulevaisuudesta.
Vuonna 1909 päätettiin Helsingissä perustaa kunnallinen sähkölaitos silloisten korttelikohtaisten yksityisten voima-asemien sijaan. Syy oli jo silloin myös ympäristönsuojelullinen. Matalien piippujen savut nokesivat kaupunkia ja kukin yksityinen yhtiö veti omia erillisiä sähköjohtojaan talojen seinustoille, mikä oli ainakin palovaarallista.
Vuodet 1909 -1939
Alkuun sähkön tuotantovaihtoehtoina olivat joko vesivoima tai höyryvoima. Kymijoella tuotettavan sähkön siirron epävarmuuden takia päädyttiin jälkimmäiseen. Suvilahden voima-asema käynnistyi 1909. Silloin sähköenergian lähteenä oli 100 %:sti kivihiili ja muutaman vuoden jälkeen todettiin ylpeänä, että hiilen polton hyötysuhde oli noussut 5,7:stä 12 prosenttiin.
Ensimmäinen maailmansota keskeytti hiilensaannin ja sähkö tehtiinkin haloilla, jotka kerättiin ”mittaviksi paisuneisiin halkovarastoihin”, kuten historiakirjamme kertoo. Poltettiinpa jossain vaiheessa turvettakin. 1920-luvun lopulla saatiin taas hiiltä, mutta myös vesivoimaa hankittiin enenevästi. 1939 Kymijoelta ja Imatralta siirretty ja valtionyhtiöltä ostettu vesisähkö oli Helsingin sähköntarpeen pääasiallinen energianlähde.
Vuodet 1940-2003
Toisen maailmansodan jälkeen sähköpula ja riippuvuus ulkopuolisesta yhtiöstä johti siihen, että sähkö päätettiin tuottaa omilla voimalaitoksilla. Samalla toteutettiin jo alun perin esillä ollut ajatus polttoprosessin tuottaman lämmön hyödyntämisestä.
Salmisaaren hiilivoimalaitos käynnistyi 1953. Kaukolämmityksen laskemme alkaneen samana vuonna ja samalla yhteistuotannon aikakauden. Nykyiseen monialkuperäiseen tuotantoprofiiliimme on päädytty eri syistä, joista tärkeimpiä ovat tehokkaan yhteistuotannon hyödyntäminen, polttoaineen saannin ja hintatason turvaaminen ja myös omistajan liikelaitokselle asettaman tuottovaatimuksen täyttäminen.
Tulevaisuudessa uusiutuvien energialähteiden osuus kasvaa
Kehitysaskelia vuoteen 2020 mennessä ovat ekotehokkaan kolmoistuotantomme jatkaminen (kaukolämmön, kaukojäähdytyksen ja sähkön tuottaminen samoissa prosesseissa maailman korkeimmalla hyötysuhteella), hiilidioksidipäästöttömän vesivoiman ja ydinvoiman lisärakentaminen sekä merkittävä panostus uusiutuvaan energiaan merituulivoiman ja metsäpohjaisella biomassalla tuotetun biokaasun tai biohiilen muodossa. Vuonna 2020 tavoitteena on nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus 20% koko energiahankinnasta.
Pidemmän tähtäimen kehitykseen kuuluvat monipolttoainevoimalaitoksen suunnittelu, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin hanke, aurinkoenergian hyödyntäminen sekä kokonaan uudet teknologiat. Vuonna 2050 tavoitteena on hiilidioksidineutraali energiantuotanto.
Sen johtopäätöksen lisäksi, että jokaisena aikana on toimittu aikansa mahdollisuuksien mukaan, näistä kuvioista näkyvät myös sähköntuotannon mittasuhteet. Vuonna 2009 Helsingin Energia tuotti ja hankki pelkästään sähköä tuhat kertaa enemmän kuin vuonna 1913. Jos mukaan lasketaan, kuten ehdottomasti pitää, myös tuotettu lämpöenergia, päästään 20 -kertaisiin energiamääriin jo 1950 –lukuunkin verrattuna. Tuleva kasvu on arvioitu suhteellisen varovasti luottaen siihen, että energiansäästö tehostuu nimenomaan kulutuksessa.
Maaliskuu 2010
Lisätietoja:
Martti Hyvönen, ympäristöjohtaja, puh 09 617 2075
Rauno Tolonen, ympäristöasiantuntija, puh 09 617 2830