Helsingin valaistuksen historiaa
Helsingin yleinen valaistus alkoi vuonna 1818 lyhtyvalaistuksin valonlähteenä talilyhty.
Suomen ensimmäinen kaasuvalaistus syttyi Heikinkadulla (nykyisen Mannerheimintien eteläosa) 14. marraskuuta 1860.
Suomen ensimmäinen sähkövalo tuotettiin Helsingissä 10. joulukuuta 1877 Valtionrautateiden konepajan ratapihalla. Seuraavina kesinä vastaavaa toimintaa jatkettiin puistovalaistusnäytöksinä.
Suomessa valaistiin katua sähköisesti ensimmäisen kerran ilmeisesti maalisuun lopussa 1885, jolloin Aleksanterin- ja Unioininkadun kulmassa sijaitsevan Kiseleffin talon eteen asennettiin kaksi sähkövaloa. Sähköinen katuvalaistus aloitettiin siis kokeiluin ja selvityksin.
Syyskuun 16. päivänä 1911 ensimmäiset kadut, molemmat Heikinkadut saivat sähkövalaistuksen.
Imagonkohotusta katuvaloilla
Katuvalojen imagoarvo tunnettiin jo Helsingin katuvalaistuksen alkuaikoina. Kaupungin ensimmäisten katuvalaisimien, öljylyhtyjen, pystytys aloitettiin vuonna 1818. Siihen asti kaupungissa oli eletty kuten maaseudulla, auringon ja päivänvalon mukaan.
Alkuvaiheessa katuja valaistiin, jotta voitiin osoittaa erot maaseudun ja pääkaupungin sekä säätyläisten ja rahvaan välillä. Maan korkeimman virkamieskunnan muuttaessa Helsinkiin katuvaloja tarvittiin helpottamaan ja turvaamaan seurapiirien iltaelämä.
Kehitystyö vauhtiin 20-luvulla
1920-luvulla niin poliisi kuin kaupunkilaisetkin toivat esille Helsingin vieläkin liian pimeiksi koettujen katujen turvattomuuden. Muun rikollisuuden lisäksi kaupungin hämärissä paikoissa pesi kieltolain aikana alkoholin salakauppa.
Sähkövalaistuksen onnistuneista kokeiluista huolimatta, viranomaiset tekivät edelleen vertailuja kaasu- ja sähkövalaistuksen kustannuksista. Päätösten viipyessä parannettiin molempia järjestelmiä.
Aika kuitenkin työskenteli sähkön eduksi. Vesivoimalla tuotettua sähköenergiaa virtasi kaupunkiin yhä enemmän, sähkövalaistustekniikka kehittyi käyntiin päästyään ripeästi ja sähkökatuvalaistuksen suosio kasvoi jatkuvasti. Kaasuvalaisimia käytettiin sähkön rinnalla Helsingin kaduilla lopulta vuoteen 1946 asti, jolloin viimeiset kaasukatulyhdyt poistettiin käytöstä.
Neonvalot Helsinkiin 30-luvulla
Helsingin katukuva muuttui vuodesta 1931 lähtien entistä värikkäämmäksi, kun myymälät alkoivat käyttää neonvaloja mainoksissaan. Kauppojen lisäksi uutta valokeksintöä hyödynsivät heti mm. kieltolain vastustajat, jotka teettivät neonvalosta keskikaupungin ja Siltasaaren yhdyssiteeksi vaalimainoksen "Kieltolaki pois, rahat valtiolle".
30-luvulla käyttöön otettiin myös katuvalojen kauko-ohjaus ja aloitettiin mittava urakka sähkön jakelujärjestelmän muuttamisesta tasavirrasta vaihtovirtaan. Myös satamien, rautatie- ja linja-autoasemien ympäristö samoin kuin lentokenttien valaisu hoidettiin sähköllä jo ennen toista maailmansotaa.
Lähteet:
Kaupungin Valot - Helsingin Kaupungin rakennusvalvontaviraston julkaisut
Oiva Turpeinen:Energiaa pääkaupungille - Sähkölaitostoimintaa Helsingissä 1884-1984
