Helsingin ilmanlaadun seuranta
Helsingin Energian voimalaitosten vaikutuksia ilman laatuun on seurattu järjestelmällisesti jo vuosikymmenien ajan. Seurantaa tekevät sekä Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV) että Helsingin ympäristökeskus. Helsingin Energia seuraa myös itse toimintansa vaikutuksia säännöllisten mittausten avulla.
Ilmanlaatu parantunut
Pitkän aikavälin laskeumaseuranta on osoittanut, että Helsingin ilmanlaatu on parantunut viime vuosikymmenen aikana selvästi. Kivihiiltä polttoaineena käyttävien Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitosten alueiden kokonaislaskeuma on alentunut 1980-luvun arvoista (7-9 g/m²/kk) noin puoleen (3-5 g/m²/kk). Salmisaaren voimalaitosalueella kokonaislaskeuma on samaa luokkaa ja Hanasaaren voimalaitosalueella lähes samaa luokkaa kuin 0,5 - 1 km päässä voimalaitosalueelta.
Ilmanlaadun paranemiseen ovat vaikuttaneet keskeisesti voimalaitosten rikinpoistolaitokset, sähkösuodattimet sekä kivihiilen käytön vähentyminen, tehostunut varastointi ja käsittely.
Haitallisimmat pienhiukkaset Helsingin talvi-ilmassa ovat peräisin liikenteestä, puun pienpoltosta ja Suomen lähialueilta
Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopisto ja Helsingin Energia ovat yhteistyössä hankkineet uusia tutkimuslaitteita, joilla pienhiukkasten hiukkaskokoa ja koostumusta voidaan mitata Helsingissä aikaisempaa nopeammin ja tarkemmin. Ensimmäinen kolmen kuukauden pituinen mittausjakso (joulukuu - helmikuu) on paljastanut, että haitallisimmat pienhiukkaset Helsingin talvi-ilmassa ovat peräisin liikenteestä, puun pienpoltosta ja Suomen lähialueiden energiantuotannosta.
>Lue Ilmatieteen laitoksen koko tiedote
Mitä tarkoittavat kokonaislaskeuma, sulfaattilaskeuma ja palavat aineet
Kokonaislaskeuma koostuu voimalaitosten savukaasujen hiukkasista, ympäristön leijuvasta pölystä (esim. siitepölystä ja liikenteen aiheuttamasta pölystä), hiilen käsittelystä ja varastoinnista sekä ilman kosteuden ja sateen vaikutuksesta. Sateella on merkittävä vaikutus kokonaislaskeumaan, sillä esimerkiksi viiden millimetrin sademäärä lyhyellä aikavälillä poistaa ilman leijumasta noin puolet. Kokonaislaskeuman alkuperää ei käytössä olevalla seurantamenetelmällä voi selvittää.
Sulfaattilaskeuma on lähtöisin eri polttoaineista muodostuvasta rikkidioksidista, lentotuhkaan sitoutuneesta rikkitrioksidista sekä lähi- ja kaukokulkeumasta. Voimalaitosten päästöjen ja ympäristöjen sulfaattilaskeumien välisiin korrelaatioihin perustuen voidaan arvioida voimalaitosten savukaasujen vaikutusta sulfaattilaskeumaan.
Palavien aineiden lähteet ovat savukaasujen palamattomat hiukkaspäästöt, kivihiilivarastot sekä voimalaitosalueiden ulkopuolelta tulevat pölyt, joiden osuutta ei voida erottaa laskeumaseurannalla. Vertaamalla palavien aineiden laskeumia ja voimalaitosten hiukkaspäästöjä voidaan korrelaation perusteella arvioida eri lähteiden osuutta palavien aineiden laskeumassa.