Kaukolämmön historia
Helsingin kaupungin sähkölaitos aloitti kaukolämmön toimittamisen helsinkiläisyhtiöihin ja -koteihin 1900-luvun puolivälissä. Ensimmäiset asiakkaat, joiden kanssa allekirjoitettiin sopimus talvella 1953, olivat Lindströmin pesula (14.1.1953) ja kaupungin teurastamo.
Sähkölaitoksen johtaja Bernhard Wuolle esitti jo vuonna 1913 yhtenä vaihtoehtona Helsingin energiatarpeen tyydyttämiseksi sähkön ja lämmön yhteistuotantoa, joka mahdollistaisi kaukolämmityksen. Yhteistuotantohanke joutui odotuslistalle sodan puhjettua, mutta 1940-luvun lopussa uusi toimitusjohtaja Unto Rytkönen ryhtyi ideoimaan uudelleen sen aloittamista. Marraskuussa 1953 kaupunginvaltuustossa päätettiin, että Helsinki ryhtyy harjoittamaan laajamittaista kaukolämmitystä, ja sen toteuttaminen annetaan sähkölaitoksen tehtäväksi.
Aluksi kaukolämpöasiakkaille toimitettiin höyrylämpöä. Ensimmäinen vesikaukolämpöasiakas, Perhonkadun Hotelli- ja ravintolakoulu, kytkettiin piiriin vuonna 1957.
Kaukolämpö keskeinen osa kaupungin energiahuoltoa
Kaukolämmitystoiminta joutui alkutaipaleellaan käymään läpi monia teknisiä ongelmia ja kohtaamaan epäluuloa jopa johtavien sähköalan asiantuntijoiden taholta. Alkuvaikeuksista selvittyään kaukolämmitys kuitenkin yleistyi nopeasti, ja 1960- ja 1970-luvuilla se nousi hyvin keskeiseksi osaksi kaupungin energiahuoltoa. 1970-luvun energiakriisin myötä kaukolämmitys hyväksyttiin kiistatta.
Nykyään yli 90 % Helsingin kiinteistöistä lämpiää kaukolämmöllä. Lämmön toimitusmäärällä mitattuna Helsinki on suurimpia kaukolämpöä käyttäviä kaupunkeja Euroopassa.
Ympäristöystävällinen lämmitysratkaisu
Kaukolämmön tuottaminen sähkön ja lämmön yhteistuotannolla on tehokasta ja edullista. Erillistuotantoon verrattuna polttoainetta säästyy yli 30 %. Lisäksi se on ympäristöystävällistä. Kaukolämmityksen ansiosta talokohtaiset savupiiput ovat kadonneet kaupungista ja Helsingin ilmanlaatu parantunut merkittävästi.
Helsingin Energia on tehnyt pitkäjänteistä työtä päästöjen minimoimiseksi. Energiantuotannon hiilidioksidipäästöt ovat 35 % pienemmät yhteistuotannossa kuin erillistuotannossa. Ilmanlaadun paranemiseen ovat vaikuttaneet myös kivihiilivoimaloiden rikinpoistolaitosten käyttöönotto 1980- ja 1990-luvuilla sekä maakaasun osuuden lisääminen polttoainevalikoimassa.