Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee Sörnäistenrannan-Hermanninrannan osayleiskaavaa. Osayleiskaavaehdotus on valmistunut. Helsingin hallintokeskus on 8.2.2007 pyytänyt lausunnot osayleiskaavaehdotuksesta. Lausunto tullee esiteltäväksi kaupunginvaltuustossa vielä tämän vuoden aikana.

Suunnittelualue sijaitsee Helsingin kantakaupungin itäisellä ranta-alueella Pitkänsillan pohjoispuolella. Merellistä sijaintia hyödynnetään mahdollisimman tarkoin. Asumismuotojen moninaisuutta painotetaan, sillä täällä voidaan toteuttaa sellaisia asuinkortteleita, joita kantakaupungissa on vain vähän, kuten kantakaupunkihuviloita, tai puutarhallisia rivitaloja, kelluvia yhden perheen taloja tai paritaloja sekä loft-asuntoja toimitilarakennusten kattokerroksissa. Näin pyritään paitsi uusien asumismuotojen tarjontaan myös aidolle kaupunkimaisuudelle ominaiseen monipuolisuuteen. Samaa pyrkimystä osoittaa toimitilojen ja asuinkortteleiden vuorottelu, pienliikkeiden sijoittuminen kadun varteen pohjakerrokseen sekä metro-, raitiovaunu- ja bussiliikenteen painottuminen ensisijaisena liikkumismuotona. Osayleiskaava kiinteyttää ja jäsentää sitä valtavaa uudistusvyöhykettä, joka ulottuu Hakaniemestä Hermanniin, Arabianrannan ja Viikinmäen kautta Viikin perukoille asti. Kaavaan sisältyy 1,3 milj. kerrosalaneliömetriä uutta rakennusoikeutta. Osayleiskaava-alue on kooltaan 291 hehtaaria, josta 175 ha on tällä hetkellä maa-aluetta. Satama-, varasto- ja teollisuuskäytössä on 154 ha ja 21 ha on puistokäytössä.

Suunnittelualueen yhdyskuntateknisen huollon verkostojen lopullinen rakenne määräytyy alueen vaiheittain rakentamisen seurauksena. Tässä suunnitelmavaiheessa on oletettu, että alueen yhdyskuntateknisen huollon verkostojen yhtenäinen selkäranka muodostettaisiin Hermannin rantatielle. Jatkosuunnittelussa on erityisesti jätevesiviemäröinnin osalta olemassa tarvetta selvittää alueen viemäröityvyyttä, eteläisen ja pohjoisen osa-alueen rajaa sekä johtamisen runkoratkaisuja. 

Osayleiskaavaehdotuksen mukaan alueen katujen, puistojen ja kunnallistekniikan rakentamiskustannukset ovat noin 190 milj. euroa (alv 0). Vesihuollon kustannuksia ei ole erikseen esitetty, mutta keskimääräisen kustannustason 11 euroa/k-m² perusteella vesihuollon kustannukset tulisivat olemaan arviolta 14 milj. euroa.

Helsingin Vesi on käynnistämässä yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa osayleiskaava-alueen vesihuollon yleissuunnittelua. Yleissuunnitelmassa esitetyt vesihuoltoratkaisut tulee ottaa huomioon alueen tarkemmassa asemakaavoitusvaiheessa.

Alueen pohjoisosassa oleva Kyläsaaren entisen jätevedenpuhdistamon lähialue on Helsingin viemäröintijärjestelmän keskeinen solmukohta. Alueen kautta kulkevat kaikki Länsi- ja Etelä-Helsingin jätevedet. Lisäksi alueella sijaitsee puhdistettujen jätevesien poistotunnelin haara. Helsingin viemäröintijärjestelmän tulvahallinnan kehittämisen ja poikkeustilanteisiin varautumisen kannalta alue on keskeinen. Alueen jatkosuunnittelussa tulee ottaa huomioon näiden varayhteyksien sekä niihin liittyvien rakenteiden vaatimat tilavaraukset.

Helsingin Vesi puoltaa osayleiskaavaehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin.

Helsingin Energia on Sörnäistenrannan-Hermanninrannan osayleiskaavaluonnoksesta antamassaan lausunnossa laajasti kuvannut ja perustellut Hanasaaren-Suvilahden energiahuoltoalueen merkitystä koko Helsingin energiahuollon kannalta. Lausunto on tämän lausunnon liitteenä.

Mikäli rakentaminen Helsingissä toteutuu kaavoituksen mukaisesti, tulee kaupungin energiantarve kasvamaan jo lähitulevaisuudessa merkittävästi. Euroopan komissio julkisti 10.1.2007 energiapaketin, joka on laaja energia- ja ilmastopoliittinen kokonaisuus, jonka asettamat tavoitteet tähtäävät kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittamiseen. Huoli energiantuotannon ympäristövaikutuksista ja tästä johtuva tuotantorakenteen kehittämistarve on johtamassa siihen, että tulevaisuudessa tuotantolaitosten tilan tarve tulee kasvamaan.

Päähuoli kaavaluonnoksesta ja nyt lausuttavana olevasta ehdotuksesta on sen vaikutus energiahuoltoalueen käytettävyyteen ja toimintojen uudistettavuuteen kaavaehdotuksessa osoitetun merkittävästi pienennetyn alueen puitteissa. Alueen koon pienentymisen lisäksi alueen käytettävyyteen vaikuttaa kaavan osoittamien energiahuollon alueen ympärille muodostuvien maankäytöllisten muutosten aiheuttamat rajoitteet ja mahdolliset käytölliset estot energiahuollon toiminnoille.

Alue on energiahuollon toimintojen osalta korvaamaton, pääkaupunkiseudulta ei ole osoitettavissa uutta vastaavaa aluetta energiatuotannon ja jakelun tarpeisiin. Alueen mahdollinen menetys uudistamismahdollisuuksien puuttumisen vuoksi aiheuttaisi Helsingin energiahuollon rakenteen perusteellisen muutoksen, joka näkyisi kaikkialla kaupunkirakenteessa monin eri tavoin.
 

Osayleiskaavaehdotuksessa tulevaisuuden energiahuollon alueeksi vaiheessa 2 varattava alue on olennaisesti pienempi kuin nykyisin käytössä oleva alue. Kaupunginvaltuuston päätöksellä puretaan reservilaitoksena ollut Hanasaari A-voimalaitos ja vapautetaan nykyinen hiilivarastoalue rakentamalla uusi polttoainelogistiikka. Vapautuva Hanasaaren kärki on kaavaehdotuksessa osoitettu asuntoalueeksi kuten myös toisessa vaiheessa sen pohjoispuolella oleva vaiheessa 1 energiahuollolle jäävä alue. Helsingin Energian käsityksen mukaan kaavaehdotuksessa tulevaisuuden energiahuoltoalueeksi vaiheessa 2 esitetty alue ei varmista energiahuollon jatkuvuutta alueella ja se vaikuttaa siten koko Helsingin energiahuollon perusrakenteeseen.

Kaavaehdotuksessa on sinisellä katkoviivalla ympäröity ja merkintäteksteissä selityksellä ” Energiahuollon alue, 1. vaihe. Merkintä on voimassa kunnes toinen vaihe toteutuu.” varustettu alue osoitettu energiahuollolle. Energiahuollon tulevaisuuden suunnittelun kannalta tulee kyseinen alue osoittaa energiahuollon alueeksi eräin jäljempänä selvitetyin täydennyksin. Mikäli tulevaisuudessa osoittautuu energiateknologian kehittymisestä ja muista syistä mahdolliseksi, että varattu energiahuoltoalue on liian suuri tai kokonaan varattavissa muihin tarpeisiin, muutokset aluevarauksen pienentämisen suuntaan on mahdollista tehdä. Energiahuollossa pyritään kehittämään Hanasaaren-Suvilahden alueen käyttöä niin, että aluetta voidaan pienentää, jos se em. tekijöiden perusteella on mahdollista.

Aluevarauksen laajentaminen on tulevaisuudessa lähes mahdotonta. Mitään isoa kaupunkirakenteellista ongelmaa energiahuollon alueen kaavoittaminen vaiheen 1 kokoiseksi ei aiheuttaisi, koska kaavaehdotuksessa mainittu vaihe 1:n kesto on jo niin pitkä, että osayleiskaava-alue ehtii sen aikana rakentua ja ratkaisujen on oltava toimivia vielä vaiheen 1 ollessa voimassa eli suuremman energiahuollon alueen aikana. Osayleiskaavan aikajänne on noin 10-15 vuotta.

Vaiheen 1 energiahuollon alueen läpi on osoitettu entistä Parrukadun linjausta noudattava käytävä, joka on varattu katualueeksi. Hiilivarastoalueen uudelleenjärjestely on käynnissä ja uudet hiilen varastosiilot ovat suunnitteilla kyseiselle alueelle liikennejärjestelyineen, samoin kaavamuutoksista johtuen alueella voidaan joutua järjestelemään uudelleen kantakaupungin sähkönsiirron 110 kV:n avojohtoa sekä jo rakenteilla olevan uuden lämpökattilalaitoksen yhteyksiä. Kyseinen alue tulee jättää energiahuoltoalueen sisäiseksi eikä osoittaa sinne väliaikaisia katujärjestelyjä.

Energiahuollon alueen ja polttoainesatamaksi merkinnällä LS osoitetun alueen väliin on merkitty ulkoilureitti ja osa merkinnällä P varustettua palvelujen ja hallinnon aluetta. Merkinnät tulisi poistaa ja lisäksi sisällyttää loppuosakin kyseistä P aluetta energiahuoltoalueeksi niin, että energiahuollon alue rajautuisi koillisrajaltaan kaavaehdotuksen virkistysalueeseen. P alueella on Helsingin Energian käytössä olevia rakennuksia, joiden korvaaminen nykyisessä muutostilanteessa ei ole perusteltua ja mm. lämpöakkujen rakentaminen edellyttää tilaa alueelta. Ulkoilureitti polttoainesataman läpi voidaan suunnitella yhteistyössä kaupungin sisäisenä työnä ilman yleiskaavatasoista merkintää, jos reitin toteutus on mahdollista.

Polttoainesataman edessä oleva vesiliikenteelle varattu LV alue on lahdenpohjukkaan suuntautuvan polttoainelaivaliikenteen reitillä ja käyttö tulee ohjeistaa Helsingin Sataman toimesta.
 

Kaavasuunnittelua tehdään kolmella päätasolla, seutu-, yleis- ja asemakaavasuunnitteluna. Hierarkiaa tarvitaan, koska eri toimintojen järjestelyä on tarkasteltava alueellisesti hyvin eri mittakaavaisesti. Seudun jätehuollon aluevaraukset on tehtävä seutukaavatasolla, vaikka osoitettujen jätteenkäsittelyalueiden yksityiskohtainen suunnittelu tehdäänkin asemakaavalla ja rakennussuunnitteluna. Energian tuotanto ja jakelu on samanlainen yhteiskunnan kannalta elintärkeä toiminto, jonka kokonaisuutta ei voi suunnitella yleis- tai asemakaavatasolla, koska se järjestelmänä on kokonaisuus, jonka alueellinen ulottuvuus on hyvin suuri.

Hanasaaren alue on seutukaavassa osoitettu energiahuollon alueeksi ja seudun energiahuollon kokonaisuutta suunnitellaan siltä pohjalta. Seutukaavassa ei ole määritetty Hanasaaren energiahuollon alueen rajoja tai kokoa, vaan se tehdään alempiasteisella kaavoituksella. Yleiskaavassa ja asemakaavoissa määriteltävän energiahuollon aluevarauksen on oltava sellainen, että seutukaavan tarkoitus toteutuu.

Energiahuollon alueiden tärkeitä ominaisuuksia ovat pysyvyys ja toiminnan uudistamis- ja laajennusmahdollisuudet. Pysyvyys on tärkeä, koska energiahuollon verkostot rakentuvat vuosikymmenien aikana alueverkoston mukaisesti ja niihin on hidasta ja kallista tehdä suuria muutoksia. Pysyvyys on tärkeää myös, koska tarvittavilla reunaehdoilla varustettuja uusia energiahuollon alueita on lähes mahdotonta kaavoittaa taajama-alueilla.

Toimintoja on uudistettava laitosten teknisen vanhenemisen, muuttuvien ympäristövaatimusten, muuttuvien energialähteiden ja energian kulutuksen kasvun vuoksi. Energiahuoltoalueella on oltava tilaa uudishankkeille vanhan tuotannon ollessa vielä käytössä, koska sähkön ja lämmön jakelua ei voida keskeyttää tai korvata vuosia kestävien uudishankkeiden ajaksi. Uudishankkeiden valmistumisen jälkeen käytöstä poistuvien laitosten alue ja rakenteet toimivat taas tulevaisuuden hankkeiden tilana, niitä ei saisi osoittaa muille toiminnoille, koska näin menetellen energiahuollon alue muuttuu käyttökelvottomaksi ajan kuluessa ja uusimistarpeiden tullessa eteen.

Energiatuotantoon ja jakeluun kohdistuu yhä suurempia kehittämistarpeita. Helsingin energiahuolto on energiankäytön tehokkuudeltaan maailman huippua. Sen ympäristövaikutukset ovat vähäiset, tuotantotavat on kehitetty mahdollisimman vähäpäästöisiksi. Suomen tuotantoympäristön vuoksi merkittävä osa tuotannosta käyttää fossiilisia polttoaineita, joiden haittana on nykytekniikalla hiilidioksidipäästöt. Huoli ilmaston lämpenemisestä ihmisen toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvun vuoksi edellyttää kulutuspään toimenpiteiden lisäksi myös muutoksia tuotantotapoihin. Energiatuotantoa on suunnattava nettovaikutukseltaan hiilidioksidivapaiden tai neutraalien tuotantomuotojen suuntaan. Millaisia tulevaisuuden ratkaisut eri ympäristöissä ovat, on avoin kysymys, mutta tuotantoalueiden aluetarpeeseen vaikutus on selkeä, aluetarve tulee kasvamaan. Alueiden kasvattaminen kaupunkirakenteen sisällä on mahdotonta, mutta tällaisessa maailmanlaajuisessa muutostilanteessa nykyisiä alueita ei pitäisi merkittävästi pienentää.
 

Kirje Khlle.

(Sini Lehtonen, HKV, puhelin 310 33041 ja Olavi Saarinen, Helen, puhelin 617 2550)

Jätevoimala on YTV:n hallituksen maaliskuussa 2006 tekemän päätöksen mukaan suunniteltu ensisijaisesti pääkaupunkiseudulta kerättävän syntypaikkalajitellun sekajätteen polttoon. Koska jätevedenpuhdistamoilta poistettavaa koneellisesti tai termisesti kuivattua lietettä myös melko yleisesti poltetaan Euroopassa sekajätteen kanssa, tulisi liete olla mukana yhtenä laitoksen rinnakkaispolttoainevaihtoehtona. Ympäristövaikutusten arviointimenetelmiä suunniteltaessa tulisikin ottaa mukaan tarkasteluun myös lietteen mahdolliset negatiiviset tai positiiviset vaikutukset itse polttoprosessiin, savukaasujen käsittelyyn ja laatuun sekä tuhkan laatuun ja hyötykäyttömahdollisuuksiin.

(Esko Tiainen, HKV, puhelin 310 33087 ja Martti Hyvönen, Helen, puhelin 617 2075)

Hiilidioksidipäästöjen pääasialliseksi rajoittamismenetelmäksi EU on päättänyt päästöoikeuskaupan (päästökaupan). EU on säätänyt päästökauppadirektiivin, jonka pohjalta jäsenvaltioiden tulee toteuttaa omat toimenpiteensä. Uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen tullaan toteuttamaan jäsenvaltiokohtaisen taakanjaon ja mahdollisesti jonkinmuotoisten sertifikaattijärjestelmien pohjalta. Energiatehokkuuden tavoitteiden osalta tultaneen käyttämään sekä määräyksiin perustuvaa ohjausta että suosituksia, joiden toteutus jäänee pääosin jäsenvaltioiden oman päätöksenteon pohjalle.

Energiapaketti on vielä avoin ja täsmentyy mm. jäsenvaltioiden taakanjaon osalta. Jäsenmaiden välillä vallitsee lähtötilanteessa voimakas epäsuhta. Joidenkin jäsenmaiden kohdalla osa asetetuista kokonaistavoitteista on jo toteutunut, jotkut ovat vielä hyvinkin kaukana päämääristä. Kun EU:n päättämää taakkaa jaetaan jäsenvaltioille, tulee lähtötilanne, ja sen pohjalta eri jäsenvaltioiden kyky edelleen parantaa toimintaansa, ehdottomasti huomioida.
 

Päästökauppaan kuulumattoman toiminnan päästöjen hillitsemiseen valtio voi käyttää esimerkiksi vero-ohjausta tai muita mahdollisia käytössään olevia keinoja.

Jäsenvaltioiden uusiutuvan energian osuustavoitteiden ja energian käytön tehostamisen saavuttamiseksi valtio tulee aikanaan päättämään EU:n tulevien toimenpiteiden soveltamisesta Suomessa.
 

EU on jakanut hiilidioksidia tuottavat toiminnot kahteen sektoriin. Päästökauppasektoriin kuuluu prosessi-, mineraali-, rauta- ja terästeollisuus, petrokemian krakkerit, öljynjalostus sekä energiantuotanto. Tämä sektori tuottaa noin 45 % EU:n ja noin 55 % Suomen hiilidioksidipäästöistä. Tälle sektorille on myös päätetty direktiivipohjainen jäsenmaita sitova menettely, jolla asetetut vähentämistavoitteet saavutetaan, päästökauppa. Päästökaupan ulkopuoliseen sektoriin kuuluvat mm. liikenne, maatalous ja kiinteistökohtainen lämmitys sekä päästökaupan piiriin kuulumaton teollisuus. Sektorille ei ole sovittu EU:n puitteissa menettelytapaa päästöjen vähentämiseksi, vaan jäsenvaltiot on velvoitettu käyttämään omia keinojaan vähennysten aikaansaamiseksi.

Yritysten välinen hiilidioksidin päästökauppa on EU:n päästrategia CO2-päästöjen rajoittamiseksi. Tällä hetkellä on käynnissä toisen päästökauppajakson 2008-2012 päästöoikeuksien jakosuunnitelmien valmistelut. Päästöoikeuksien jaossa tehokas yhteistuotanto tulisi ottaa huomioon, mikä olisi myös EU:n ja koko ilmastotavoitteen mukaista. Päästökaupan lähtökohta on se, että päästöjä vähennetään siellä, missä päästövähennysten aikaansaaminen on kustannustehokkainta. Koska CO2-päästöjen vaikutukset ovat globaaleja, ei päästöjen eikä päästövähenemien toteutumispaikalla ole ilmaston kannalta merkitystä.

Päästökaupan periaatteena on se, että kaikkien toimijoiden ei ole perusteltua vähentää fyysisesti samassa suhteessa päästöjään, koska toisilla päästöjen vähenemän toteuttaminen voi olla kustannuksiltaan moninkertainen verrattuna johonkin toiseen toimijaan. Kun toimija, jolla on taloudellisesti edullisempaa toteuttaa fyysisiä päästöjen vähentämisiä, toteuttaa nämä toimenpiteet, jää sille näin omiin päästöihinsä nähden ylimääräisiä päästöoikeuksia, jotka se voi myydä päästömarkkinoilla ja näin rahoittaa vähentämistoimenpiteensä. Se toimija, jolla fyysisten päästöjen vähentäminen on kalliimpaa, voi ostaa päästömarkkinoilta sinne myyntiin tulevia, jonkun muun fyysiseen päästöjen vähentämiseen perustuvia päästöoikeuksia. EU:n komission hyväksymien päästöoikeuksien määrä määrittää EU:n päästökaupan piirissä olevien toimijoiden kokonaispäästövastuun. Kokonaisvastuu hoidetaan fyysisillä päästöjen vähennyksillä EU-alueella sekä ns. Kioton mekanismeilla EU:n ulkopuolella. EU:n ulkopuolella toteutetuilla päästöjenvähentämishankkeilla saadaan EU:n päästökaupan piiriin lisää päästöoikeuksia. Päästökaupalla tähdätään EU:n päästövähennysten toteuttamiseen siellä, missä se on mahdollisimman edullista.

Päästökaupan periaatteista poikkeavat päästöjenvähennyshankkeet eivät vähennä EU:n CO2-kokonaispäästöjä ilmakehään, mutta kasvattavat sovittujen CO2-päästövähennysten kustannuksia.
 

Oheisesta taulukosta käy ilmi Helsingin Energian tuotanto sekä sähkön kulutus Helsingin alueella. Tuotanto vaihtelee vuosittain sääolosuhteiden ja pohjoismaisen sähkömarkkinatilanteen mukaan.

Sähkön kokonaishankinta:

Laajan kaukolämpötoiminnan ansiosta Helsingin kaupunki on sähköntuotannon osalta yliomavarainen. Sähkön tuotannon ja kulutuksen erotus korvaa Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla ympäristön kannalta haitallisempaa ja kalliimpaa tuotantoa.

Helsingin Energian CHP-laitosten kokonaishyötysuhteet ovat n. 90 %, eli käytetyn polttoaineen sisältämästä energiasta saadaan hyötykäyttöön kaukolämmöksi ja sähköksi n. 90 %. Tyypillisten pelkästään sähköä tuottavien kivihiilivoimalaitosten hyötysuhteet ovat maailmalla keskimäärin n. 33 %. Uusinta tekniikkaa hyödyntävän kivihiilivoimalaitoksen hyötysuhde on n. 45 % ja modernin maakaasuvoimalaitoksen hyötysuhde on n. 52 %. Mitä korkeampi hyötysuhde on, sitä vähemmän polttoainetta kuluu ja sitä vähemmän hiilidioksidipäästöjä syntyy. Koko maailman sähköstä 40 % tuotetaan kivihiilellä ja 20 % maakaasulla.  Maakaasu ja kivihiili käytetään Helsingin Energiassa maailman tehokkaimmalla tavalla.

Helsingissä tapahtuvan sähköntuotannon lisäksi Helsingin Energialla on sähköntuotanto-osuuksia muualla Suomessa. Osuussähköt ovat suurimalta osin CO₂-päästöttömiä tuotantomuotoja, eli tuuli-, vesi- ja ydinvoimaa. Tuulivoiman osalta Helsingin Energia on osakkaana Suomen Hyötytuuli Oy:ssä, jonka tavoitteena on rakentaa tuulivoimaloita tuuliolosuhteiden ja maiseman kannalta mahdollisimman hyviin kohteisiin. Suomen Hyötytuuli Oy on selvittänyt jatkorakennusmahdollisuuksia rannikolle ja on teettänyt ympäristövaikutusten arviointiselostuksen (YVA) merituulipuistosta (ns. off-shore-tuulipuisto).
 

Tukholmassa kaukolämmityksen markkinaosuus on n. 70 %. Vuonna 2005 kaukolämmön myynti oli Tukholmassa 7 369 GWh ja CHP-laitosten sähkön tuotanto oli 1 700 GWh, josta laskemalla voidaan arvioida CHP-lämmön määräksi n. 2 700 GWh. Vuonna 2003 Tukholman sähkönkulutus oli 6 726 GWh (ilman kaukolämpöä tuottavien lämpöpumppujen ja sähkökattiloiden käyttämää sähköä). Toisin kuin Helsingissä, suurin osa Tukholmassa käytetystä sähköstä tuotetaan kaupungin ulkopuolella.

EU (Intelligent Energy Europe) on julkaissut raportin, jossa on esitetty laskentaperiaatteet rakennuksen lämmittämisen aiheuttaman fossiilisen polttoaineen kulutuksen laskemiseen. Laskelmissa otetaan huomioon koko energiantuotantoketju ja lämmitysratkaisujen vaikutukset polttoainekulutuksiin ja päästöihin mukaan lukien vaikutukset sähkömarkkinoihin. Raportin mukaan Helsingin ja Tukholman kaukolämmityksien vaikutukset fossiilisten polttoaineiden kulutuksiin ovat samaa suuruusluokkaa. Raportista selviää myös, että sekä Helsingin että Tukholman kaukolämmitykset ovat ilmaston kannalta merkittävästi parempia kuin kilpailevat erillislämmitykset keskimäärin.
 

EU:n energiapaketin periaatteiden pohjalta ollaan Helsingin Energian uusiutuvan energian kehitysohjelmaa vuodelta 2005 päivittämässä. Tavoitteena on uusiutuvien energialähteiden osuuden hallittu kasvattaminen Helsingin Energian hankintarakenteessa EU:n ohjausmekanismien puitteissa. Ohjelma sisältää useita uusiutuvan energian käyttöön liittyviä selvityksiä ja kokeiluja. Nykyisiä voimalaitoksia ja lämpökeskuksia koskevat mm. öljyn käytön vähentäminen huippulämpökeskuksissa, metsätähteen rinnakkaispoltto ja kaasutus, vesivoiman lisärakentaminen ja tehonkorotukset sekä tuulivoiman jatkorakentaminen. Uusia laitoksia koskevat mm. monipolttoainevoimalaitosselvitys, syntypaikkalajitellun jätteen massapoltto ja lämpöpumppuselvitykset.

Päästöoikeuksien hankinta Kioton mekanismeja käyttäen kuuluu myös kehitysohjelmaan. Uusiutuvien energialähteiden lisäksi myös hiilidioksidin talteenotto- ja varastointimahdollisuuksia (CCS) seurataan ja varaudutaan käyttöönottoon myös olemassa olevilla voimalaitoksilla.
Yhtenä esimerkkinä jo toteutetusta kokeesta nykyisessä voimalaitoksessa on puupellettien poltto kivihiilen seassa hiilipölykattilassa. Tuloksena saatiin, että Helsingin Energian kivihiililaitoksilla (Hanasaari ja Salmisaari) olisi teknisesti mahdollista syöttää kivihiilen joukkoon n.  5 % pellettejä. Hiilidioksidipäästöjen vähenemä olisi n. 80 000 t (n. 2 % Helsingin Energian hiilidioksidipäästöistä). Pellettien määrä olisi noin 52 000 tonnia, joka vastaisi n. 20 % Suomen kokonaispellettituotannosta (v. 2005 tietojen mukaan). Tällä toimenpiteellä Helsingin Energian uusiutuvilla tuotetun sähkön osuus kasvaisi noin 1 %-yksikköä.

Helsingin Energialla on mahdollisuus osallistua CO₂-päästöjen vähentämiseen investointien tai päästökaupan avulla. Ellei omia, kustannustehokkaita vähennystoimenpiteitä ole käytettävissä, voi Helsingin Energia tarvittaessa ostaa päästöoikeuksia, jolloin päästövähennykset toteutetaan muualla päästöoikeuksien myynnillä saaduilla tuloilla, jolloin samalla rahalla saadaan aikaan suuremmat päästövähenemät. Jos Helsingissä toteutetaan kasvavaa energiantarvetta tyydyttävä kaukolämmön ja sähkön yhteistuotannon jatkorakentaminen olemassa olevien voimalaitosten rinnalle biomassalla, tulee Helsinkiin rakentaa uusi monipolttoainevoimalaitos. Voimalaitoksen tehon tulisi olla kaavoituksen kautta tulevat kaukolämmön kasvunäkymät huomioon ottaen suuruusluokaltaan noin 400 MW kaukolämpöä ja 200 MW sähköä. Tämä edellyttää tarvittavien tilavarausten osoittamista Helsingin Energian käyttöön. Monipolttoainevoimalaitoksen tilantarve on biomassan käsittelyn ja varastoinnin sekä monivaiheisemman prosessin johdosta suurempi kuin nykyisten voimalaitosten. Lisäksi voimalaitos tarvitsee sataman vara- ja tukipolttoainehuollon järjestämiseksi ja biomassan proomukuljetusten mahdollistamiseksi sekä mahdollisesti rautatieyhteyden osaksi biomassalogistiikkaa. Myös polttoainelogistiikka vaatii järjestelyitä; käsittelylle, jalostukselle ja välivarastoinnille on oltava tarvittavat paikat. Voimalaitosinvestointi ilman polttoainelogistiikkaan ja ‑varastointiin sekä sähkö- ja kaukolämpöyhteyksiin liittyviä investointeja olisi suuruusluokaltaan 500 milj.€. Mikäli laitos käyttäisi polttoaineenaan yksinomaan biomassaa, tarvitsisi se sitä n. 3 000 GWh  vuodessa (eli n. 4 milj.m³ metsähaketta, vastaten n. 34 000 täysperävaunullista rekka-autoa vuodessa, talvella 9 autoa tunnissa). Tämä hakemäärä edellyttäisi, että koko laskennallinen metsähakepotentiaali n. 250 km:n säteeltä ohjattaisiin Helsinkiin ja hakkeen nykyiset käyttäjät tällä alueella luopuisivat sen käytöstä. Electrowatt-Ekono on arvioinut 100 km:n säteellä Helsingistä teoreettiseksi metsähakepotentiaaliksi 1 500 GWh. Tästä potentiaalista noin 65 % tuli päätehakkuista ja 35 % harvennushakkuista sekä nuoren metsän kunnostuksesta saatavasta metsätähteestä. Käytännössä vain pieni osa kyseisestä potentiaalista olisi hyödynnettävissä Helsingissä. Metsähaketta hyödynnetään kyseisen alueen energiantuotantolaitoksissa ainakin Tammisaaressa, Salossa, Forssassa, Nurmijärvellä, Lahdessa ja Porvoossa. Helsingin Energian saamien tietojen mukaan Espoossa on luovuttu biomassasuunnitelmista Suomenojan voimalaitoksella biomassan saatavuusongelmien johdosta. Onkin ilmeistä, että biomassan rinnalla tulee monipolttoainevoimalaitoksessa käyttää muitakin polttoaineita.

Energiatehokkuuden tavoitteiden toteuttamiselle ei EU ole asettanut sitovia mekanismeja. Tällä osa-alueella myös kuntien rooli on merkittävä. Helsingin kaupungin toimintaa tukisi energiapoliittinen selonteko, jossa se keskittyisi toimenpiteisiin kaupungin energiankäytön tehostamiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi. Energiatehokkuuteen kaupunki voi omilla päätöksillään vaikuttaa esimerkiksi liikenteen, asumisen, jätehuollon, kaavoituksen ja muiden energian käyttöä ohjaavien keinojen avulla.
 

Lautakunta päättänee antaa aloitteista esittelijän ehdotuksen mukaisen lausunnon.

Kirje Khlle.

(Pekka Manninen, puhelin 617 3300)

Purkupiha Oy vaatii, että tekninen lautakunta
 

./.

Purku-urakkahankinnassa on noudatettu julkisista hankinnoista annetun lain (1505/1992 jäljempänä hankintalaki) sisällöllisiä periaatteita ja menettelysääntöjä. Tarjoajia on kohdeltu tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Hankintapäätös on tehty tarjouspyynnössä esitetyin valintaperustein ja purku-urakka on päätetty tilata kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen antaneelta tarjoajalta. Hankintalain mukaisesti hankinnasta on tehty kirjallinen perusteltu päätös.

Hankintapäätöksestä on edelleen annettu kuntalain mukainen oikaisuvaatimusosoitus. Kun asianomainen hankinta liittyy hankinta-asetuksessa määriteltyyn peruspalvelutoimintaan ja hankinnan ennakoitu arvo on asetuksessa säädettyä kynnysarvoa pienempi, markkinaoikeudella ei ole toimivaltaa käsitellä asiaa, vaan hankintapäätökseen voidaan hakea muutosta vain oikaisuvaatimuksella. Näin ollen muutoksenhakuosoituksena on oikaisuvaatimusohje, kuten nyt oikaisuvaatimuksen alaisessa hankinta-asiassa on meneteltykin. 
 

Purkupiha Oy:n väite siitä, että nyt oikaisuvaatimuksen kohteena oleva purku-urakkaa koskeva hankinta ei olisi peruspalvelutoimintaa, on virheellinen. Kun voimalaitoksen purkaminen on osa sen elinkaarta, on sekä voimalaitoksen rakentaminen että sen purkaminen energian peruspalvelutoimintaa. Asetuksessa on erikseen rajattu ulkopuolelle ne hankinnat, kuten energiantuotannossa tarvittavat polttoaineet, jotka on vapautettu asetuksen vaatimasta hankintamenettelystä. Peruspalveluasetuksen soveltamisalan rajaus on osoitus siitä, että lähtökohtaisesti kaikki energiahuoltoon liittyvät toiminnot kuuluvat peruspalvelutoiminnan piiriin.

Lainsäätäjän tarkoituksena ei ole voinut olla se, että peruspalveluasetuksen peruspalvelua koskeva määrittely olisi täysin poissulkeva ja että ne kaikki toiminnot, joita ei asetuksessa ole lueteltu, rajattaisiin asianomaisen peruspalveluyksikön peruspalvelutoiminnan ulkopuolelle. On kestämätön lähtökohta, että energiahuoltoa harjoittavat hankintayksiköt luettaisiin vain joidenkin toimintojen osalta peruspalveluyksiköiksi ja joidenkin muiden toimintojensa osalta muuhun kategoriaan. Myös peruspalveluasetuksen tulkintaa soveltavassa oikeuskäytännössä (esim. KHO 2002:41) on katsottu, että peruspalvelutoimintaa voi olla myös toiminta, jota ei luetella peruspalveluasetuksen 4 §:ssä.

Edelleen Kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisemassa ”Julkiset hankinnat” ohjekansiossa todetaan kunnan energialaitosta esimerkkinä käyttäen, että ”esim. toimistokalusteiden hankinta voi liittyä peruspalvelutoimintaan, tarvitaanhan myös energialaitoksilla pöytiä ja tuoleja. Kalusteiden hankinta liittyy siten energian tuottamiseen.”(KTM, Julkiset hankinnat, 1998, luku IV, s. 10.)

Suomen Kuntaliitto on antanut ohjeen ”Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen (ns. peruspalvelu- eli erityisalat) hankintoihin liittyviä näkökohtia”. Kuntaliitto on todennut, että ”Energia-alalla säädöksiä sovelletaan verkkotoiminnan harjoittamiseen ja energian toimittamiseen energiaverkkoihin. Kun energian toimittaminen kuuluu soveltamisalaan, merkitsee se samalla myös sitä, että esimerkiksi voimalaitosten rakentaminen ja niiden ylläpitoon kuuluvat hankinnat ovat lain soveltamisen piirissä.”

 Edellä mainituilla perusteilla on selvää, että voimalaitoksen purkaminen on peruspalveluasetuksessa tarkoitettua peruspalvelutoimintaa.
 

Purkupiha Oy:n väite siitä, että nyt oikaisuvaatimuksen alaisena olevan hankinnan kokonaisarvo olisi 13,7 miljoonaa euroa, on virheellinen. Hanasaaren A-voimalaitoksen prosessin ja rakennuksen purku-urakka kuuluu sinänsä laajempaan hankkeeseen eli ”Hanasaaren A-voimalaitoksen purku ja nykyisen kivihiilen avovarastoalueen vapauttaminen muuhun käyttöön sekä korvaavan kivihiililogistiikan toteuttaminen”. Hankkeeseen sisältyy kuitenkin täysin toisistaan erillisiä hankintoja, eikä kyse ole ollut siitä, että yksi rakennusurakka olisi tarjouspyyntöjä varten jaettu osaurakoihin peruspalveluasetuksen 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Päinvastoin muutoksenhaun kohteena oleva hankinta, joka kattaa sekä prosessilaitteiden purun että rakennuksen purun, on yhdistetty yhdeksi hankinnaksi.

Pilaantuneita maita koskevat toimenpiteet on täysin erillinen hanke. Toimenpiteiden tarkoituksena on saattaa alue asuntorakentamiseen kelvolliseen kuntoon, eikä sitä projektinjohdollista kytkentää lukuun ottamatta mitenkään voida yhdistää samaan Hanasaaren A-voimalaitoksen purku-urakkaa koskevaan hankintakokonaisuuteen. Kun otetaan vielä huomioon, että edellä mainitut hankinnat toteutetaan hyvin eri aikaan, nyt oikaisuvaatimuksen kohteena oleva purku-urakka on siten oma, itsenäinen hankintakokonaisuus ja sen ennakoitu arvo on selkeästi pienempi kuin edellä mainittu peruspalvelusektorin vesi-, energia- ja liikennealan yksiköiden rakennusurakoille määritelty kynnysarvo.
 

Lautakunta päättänee hylätä perusteettomana Purkupiha Oy:n tekemän oikaisuvaatimuksen, joka koskee teknisen lautakunnan päätöstä 5.3.2007, 47 § Hanasaaren A-voimalaitoksen prosessin ja rakennuksen purku-urakasta.

(Tiina Nyström, puhelin 617 2030)