Esityslista 1.4.2008

HELSINGIN KAUPUNKI	ESITYSLISTA	3/2008
TEKNINEN LAUTAKUNTA

	1.4.2008

TEKNISEN LAUTAKUNNAN KOKOUS

Kokousaika	Tiistai 1.4.2008 klo 16.00

Paikka	Sähkötalo, Kampinkuja 2 Teknisen lautakunnan huone 842

Asia

1 Kokouksen avaus ja pöytäkirjan tarkastajien valitseminen

2 Ilmoitusasiat

Yhteiset asiat

3 Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelma 2008-2016

4 Lausuntopyyntö ympäristöministeriön asettamasta hankkeesta

ympäristölupajärjestelmän ja -hallinnon tehostamiseksi sekä

lupakäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi

Helsingin Vesi

5 Helsingin Veden ajankohtaiskatsaus

6 Helsingin Veden viranhaltijoiden päätösten seuranta

7 Painomäki Oy:n oikaisuvaatimus

8 Lausunnon antaminen Espoon jätevedenpuhdistamon ympäristö-
vaikutusten arviointiohjelmasta

9 Lausunto hulevesityöryhmän loppuraportista

10                 Lausunto kaupunginvaltuuston toivomusponnesta asuntokohtaisen
                      vedenmittauksen mahdollistavien käytäntöjen selvittämiseksi
                      kerrostaloissa

11                 Ei julkisuuteen
                      Länsi-Lauttasaaren ja Kaskisaaren vesijohtojen sementtilaasti-
                      vuoraus

Helsingin Energia

12 Energiamarkkinakatsaus

13 Helsingin Energian ajankohtaiskatsaus

14 Helsingin Energian viranhaltijoiden päätösten seuranta

15 Lausunto toivomusponsista, jotka koskevat hiilidioksidin talteenottoa
ja varastointia

16 Lausunto toivomusponnesta, joka koskee asuntokohtaista
lämmön mittaamista

17 Lausunto toivomusponnesta, joka koskee sähköllä lämmitettävien

pientalojen siirtymistä kaukolämmöllä lämmitettäviksi

18 Ei julkisuuteen
Kaukolämpöjohtojen rakennusteknisten töiden hankinta

19 Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

Nro 1

KOKOUKSEN AVAUS JA PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALITSEMINEN

EHDOTUS

Lautakunta valinnee keskuudestaan kaksi jäsentä tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.

Ilmoitusasiat

Nro 2

LAUTAKUNNAN KOKOUKSESSA ON NÄHTÄVILLÄ SEURAAVAT KAUPUNGIN-HALLITUKSEN PÄÄTÖKSET:

1 Khs 25.2.2008, 238 §: Vuoden 2009 talousarvioehdotuksen raami ja talousarvio sekä taloussuunnitelmaehdotuksen 2009-2011 laatimisohjeet.

2 Khs, Rakennus- ja ympäristötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja 6.3.2008, 39 §: Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunto ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta, YTV:n jätevoimalahanke.

3 Khs, Kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja 17.3.2008, 42 §: Kvston päätös 30.1.2008 Osayleiskaava-asiassa (Nro 11650; Sörnäistenranta-Hermanninranta)

EHDOTUS Merkittäneen tiedoksi.

Yhteiset asiat

Nro 3

HELSINGIN KAUPUNGIN ILMANSUOJELUN TOIMINTAOHJELMA 2008-2016

Halke 2008-59/811
Tlk 04-44/2008

Hallintokeskus on pyytänyt 31.1.2008 päivätyssä kirjeessään teknisen lautakunnan lausuntoa Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelmasta vuosille 2008-2016.

Toimintaohjelmaan on koottu maankäytön suunnitteluun, liikenteeseen, katupölyyn, pienpolttoon sekä viestintään, koulutukseen ja tutkimukseen liittyviä toimenpiteitä, joiden tavoitteena on ilman epäpuhtauksien pitoisuuksien aleneminen pysyvästi raja-arvojen alapuolelle.

Ilmansuojeluasetuksen mukaan kunta on velvollinen laatimaan suunnitelmia ja ohjelmia ilmanlaadun raja-arvojen ylitysten estämiseksi kun raja-arvojen ylityksiä on todettu. Helsingissä ilmanlaadun mittausten perusteella typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuuksille asetetut raja-arvot ovat ylittyneet pääasiassa liikenteen päästöjen ja katupölyn vaikutuksesta. Tämän takia suunnitelma on rajattu koskemaan typpidioksidin, hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten päästöjä ja pitoisuuksia, mutta ohjelmassa esitetyillä toimenpiteillä on vaikutuksia myös muihin ilman epäpuhtauspitoisuuksiin ja kasvihuonekaasupäästöjen määrään.

Helsingin Vesi esittää asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Helsingin Vesi toteaa, että toimintaohjelmassa esitetyt toimenpide-ehdotukset eivät liity lainkaan Helsingin Veden toimialaan, eikä Helsingin Vedellä siten ole niihin kommentoitavaa.

Helsingin Energia esittää asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Energiantuotannon osalta ilmanlaatuun merkittävimmin vaikuttavat toimenpiteet on tehty jo aiemmin, esimerkiksi aloittamalla sähkön ja lämmön yhteistuotanto ja rakentamalla tehokkaat savukaasujen puhdistuslaitteet. Nämä ovat toimintaohjelmassakin mainittu Helsingin aiempina toimina ilmanlaadun parantamiseksi.

Liikenteen päästöjen rajoittamiseksi toimenpiteinä ehdotetaan mm. ympäristövyöhykkeen perustamismahdollisuuksien tutkimista sekä liikkumisen hinnoittelun selvittämistä. Näissä selvityksissä tulee huomioida Helsingissä keskeisillä paikoilla sijaitsevat energiantuotantolaitokset, joiden toimintaan välttämättöminä kuuluvat polttoainekuljetukset ja muu huoltoliikenne eivät saa häiriintyä.

Puun pienpoltto on merkittävä pienhiukkasten lähde Helsingissä. Pienpoltosta aiheutuvista päästömääristä ja niiden vaikutuksesta pääkaupunkiseudulla on toistaiseksi olemassa melko vähän tutkimustietoa. Toimintaohjelmassa pienpolttoon liittyvät toimenpide-ehdotukset rajoittuvat pienpolton mahdolliseen sääntelyyn sekä vähäpäästöisten lämmitysjärjestelmien käyttöönoton kannustamiseen, eikä aihepiirin lisätutkimusta ole mainittu.

Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen bioenergian käyttöä lisäämällä voi myös vaikuttaa ilman pienhiukkaspitoisuuksiin. Vaikutusketju on monimutkainen, joten sen seuraaminen vaatii lisää tutkimustoimintaa. Ilmatieteen laitoksen vetämänä on suunnitteilla pääkaupunkiseudun ilman pienhiukkaspitoisuuksiin liittyvä laaja tutkimushanke. Helsingin Energia osallistuu hankkeeseen merkittävällä panoksella, ja myös muita kaupungin hallintokuntia on mukana.

Helsingin Energia pitää tärkeänä, että ilmansuojelun toimintaohjelmassa korostetaan parannustoimia etenkin liikenteen, katupölyn ja puun pienpolton päästöjen suhteen. Helsingin Energian päästöjen hallinta on ilmanlaadun kannalta hyvällä tasolla, mikä on myös huomioitu toimintaohjelmassa. Mahdollisten liikenteen ympäristövyöhykkeiden määrittelyssä tulee ottaa huomioon keskeisten energiantuotantolaitosten välttämättömät kuljetukset. Lisäksi Helsingin Energia katsoo, että kaikkien päästölähteiden sekä lisääntyvän bioenergian käytön ja puun pienpolton ilmanlaatuvaikutusten tutkimustoiminta tulisi sisällyttää toimenpideohjelmaan. Muilta osin Helsingin Energialla ei ole lausuttavaa toimintaohjelmasta.

EHDOTUS Lautakunta päättänee antaa asiasta esittelijöiden ehdotuksen mukaisen lausunnon.

Kirje Khlle.

(Esko Tiainen, HKV, puhelin 310 33087 ja Martti Hyvönen, Helen,
puhelin 617 2075)

Nro 4

LAUSUNTOPYYNTÖ YMPÄRISTÖMINISTERIÖN ASETTAMASTA HANKKEESTA YMPÄRIS-

TÖLUPAJÄRJESTELMÄN JA -HALLINNON TEHOSTAMISEKSI SEKÄ LUPAKÄYTÄNTÖJEN

YHDENMUKAISTAMISEKSI

Halke 2008-371/817

Tlk 02-65/2008

Ympäristöministeriö asetti 29.11.2005 hankkeen ympäristölupajärjestelmän ja hallinnon tehostamiseksi sekä lupakäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi. Loppuraportit on luovutettu 19.2.2008 ympäristöministeriölle. Ympäristöministeriö on pyytänyt Helsingin kaupungilta lausuntoa projektikohtaisesti sekä osaprojektin I (Keventämisprojekti) että osaprojektin III (Menettelyt -projekti) loppuraporteista. Hallintokeskus on pyytänyt teknistä lautakuntaa antamaan kaupunginhallitukselle asiassa lausunnon.

Helsingin Vesi esittää asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Osaprojekti I (Keventämisprojekti)

Projekti I:n tehtävänä oli selvittää, miten lupavelvollisten määrää voitaisiin supistaa ja korvata ympäristölupia muilla hallinnollisesti keveämmillä menettelyillä laskematta ympäristönsuojelun tasoa ja turvaten kansalaisten vaikutus- ja osallistumismahdollisuudet. Lisäksi tuli selvittää tarkoituksenmukaisin toimivaltajako valtion ja kuntien lupaviranomaisten välillä ja valmistella tarvittavat toimivaltamuutokset. Tehtävänä oli myös aloittaa toimialakohtaiset kehittämishankkeet.

Ympäristöministeriö asetti osaprojektiin I kolme työryhmää. Alaryhmien tehtävänä oli laatia normiehdotukset polttonesteiden jakeluasemille, eläinsuojille ja pienille polttolaitoksille.

Loppuraportti sisältää ne toimenpide-ehdotukset, joita projekti esittää tehtäväksi ja edelleen kehitettäväksi, jotta lupajärjestelmää voitaisiin keventää nykyisestä.

Projektin loppuraportin keskeinen sisältö on siirtyä normiohjaukseen. Normissa määriteltäisiin ympäristönsuojelun taso koko toimialalle, riippumatta siitä, missä hallinnollisessa menettelyssä sitä käsiteltäisiin. Normiohjauksen edellytys on, että toimialakohtaiset normit vaatimustasoltaan edustavat hyvää ympäristönsuojelun tasoa. Toiminnanharjoittajien ja kansalaisten tulee normien avulla hahmottaa toimialalle asetetut vaatimukset.

Normit antavat mahdollisuuden käyttää lupamenettelyä yksinkertaisempia menettelyjä. Normiohjaus voidaan liittää myös lupamenettelyyn. Projektin loppuraportissa esitetään, että nykyisten lupa- ja rekisteröintimenettelyjen lisäksi selvitettäisiin mahdollisuus ottaa käyttöön uusi hyväksymismenettely, joka olisi lupamenettelyä yksinkertaisempi, mutta sisältäisi kuitenkin osallistumis- ja kuulemisjärjestelmän sekä asiassa tehtävän hallintopäätöksen.

Normiohjausta ehdotetaan sovellettavaksi pieniin energiantuotantoyksiköihin, nestemäisten polttoaineiden jakeluasemiin sekä murskausasemiin, kivenlouhimoihin ja asfalttiasemiin. Koska suurin osa lupahakemuksista koskee jatkossa olemassa olevien lupien uusimisia ja tarkistamisia, projekti esittää näiden menettelyjen tehostamista. Lupakynnyksiä esitetään tarkistettavaksi niin tulkintavaikeuksien vähentämiseksi kuin lupakäytäntöjen yhdenmukaistamiseksikin. Lupakynnyksen nostolla ei olisi ympäristön kannalta haitallisia vaikutuksia, koska kysymys on toiminnoista, joiden ympäristöhaitat ovat muutoinkin vähäisiä. Projekti esittää myös vähäisiä tarkistuksia valtion ja kuntien toimivaltajakoon.

Osaprojektin I osalta Helsingin Vesi toteaa, että sisältämät osa-alueet (polttonesteiden jakelu, eläinsuojat ja pienet polttolaitokset) eivät liity Helsingin Veden toimialaan. Normiohjausta on esitetty noudatettavaksi myös murskausasemissa, kivenlouhimoissa ja asfalttiasemissa. Tulevaisuudessa jouduttaisiin Helsingin Veden työmaiden näitä töitä koskevat uudet menettelytavat kirjaamaan urakka-asiakirjoihin urakoitsijaa koskevina velvoitteina.

Osaprojekti III

Tehtävänä oli valmistella ympäristölupajärjestelmän ja -hallinnon uudistamista. Projekti III:n tehtävänä oli kehittää ympäristölupaprosessien sekä -päätösten tietosisältöä ja määritellä ne vaatimukset, joita tietojärjestelmille ja muille tietoteknisille ratkaisuille ja niiden käytöille voidaan asettaa. Hanke kuului myös ympäristöministeriön tuottavuusohjelmaan.

Raportin mukaan luvan hakemista, käsittelyä ja päätöksen antamista koskevien menettelyjen kehittämisellä ja tätä tukevan uuden sähköisen järjestelmän käyttöönotolla voidaan saavuttaa merkittäviä parannuksia nykyiseen osin epäyhtenäiseen lupakäsittelykäytäntöön verrattuna. Parannusten seurauksena mm. ympäristölupapäätösten muoto yhtenäistyy, hakemusten käsittely nopeutuu, asianosaisten tiedonsaanti paranee ja lupaprosessin kokonaisvaltainen hallinta tehostuu. Järjestelmä mahdollistaa myös toimialakohtaisesti asetettujen ympäristönsuojelun tavoitteiden saattamisen kaikkien toimijoiden tietoon sekä lupaviranomaisen henkilöstöhallinnon kehittämisen.

Keskeisenä tekijänä järjestelmässä on erityisesti luvan hakijalle ja valmistelijalle suunnattu ns. ratkaisupankkitietokanta, joka sisältää mm. toimialakohtaisia lupamääräyksiä, niiden perusteluja, lainsäädäntöä sekä valitustuomioistuinten päätöksiä. Ratkaisupankin avulla myös lupaviranomaisen johto voi seurata lupien sisältöä ja asettaa niille tavoitteita.

Raportissa on esitelty eräs vaihtoehto uutta lupamenettelyä tukevaksi sähköiseksi järjestelmäksi ja arvioitu, kuinka paljon luvan käsittely nopeutuisi sähköisellä järjestelmällä ja lupamenettelyn muutoksilla. Raporttiin on myös liitetty kuvaukset tietojärjestelmän rakenteesta ja toteutuksesta. Kuvaus on laadittu käytettäväksi arviointitarkasteluissa ja tietojärjestelmän määrittelyssä.

Tietojärjestelmän kehittämistä jatketaan tämän loppuraportin pohjalta LUPA-järjestelmähankkeena, jonka keskeisenä tavoitteena on toteuttaa esitetyt järjestelmät ja järjestelmämuutokset.

Lupamenettelyä tukevaa sähköistä järjestelmää esitetään ensimmäisessä vaiheessa kehitettäväksi ainoastaan valtion ympäristölupaviranomaisen työkaluksi. Lupamenettelyä tukevasta järjestelmästä tulee mahdollisimman nopeasti kehittää sekä valtion että kuntien ympäristölupaviranomaisille yksi yhteinen järjestelmä, jota ylläpidetään ja josta haetaan tietoa valtion ja kuntien omilla operatiivisilla järjestelmillä.

Helsingin Vesi toteaa osaprojektin III osalta, että sähköinen tiedon siirto ja sähköiset tietokannat ovat tulleet jäädäkseen. Helsingin Vesi kannattaa yhtenäisiin määrämuotoiseen lupamenettelyyn siirtymistä samoin kuin sähköisen lupatietopankin käyttöön ottoa. Näiden uusien sähköisten menettelyjen ja tietokantojen kehittelyn tulisi olla jatkuvaa ja hyvin pitkäjänteistä työtä.

Helsingin Vesi toteaa lopuksi, että omassa toiminnassa ympäristöluvanvaraisia ovat jätevesien puhdistus ja mereen johtaminen sekä jätevesilietteen jatkojalostus. Kummankin ympäristölupa uusitaan noin 10 vuoden välein. Vaikka edellä selostetut lupajärjestelmän uudistushankkeet ovat sinänsä kannatettavia, ne eivät varsinaisesti koske eikä niillä ole oleellista merkitystä Helsingin Veden toimintaan.

Helsingin Energia esittää asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Keventämisprojekti

Loppuraportissa on laajasti kuvattu ympäristölupajärjestelmän ja -hallinnon keventämisen mahdollisuuksia ja keinoja. Tulevaisuudessa polttolaitosyksikön ympäristölupaprosesseissa olisi kolme tasoa, varsinainen lupamenettely, uusi hyväksymismenettely ja uudistettu ilmoitusmenettely. Projektin esityksen mukaan päästöjen rajoittamisen normiohjausta voitaisiin soveltaa kaikissa näissä ja näin saada yhtenäistä pohjaa päästöjen hallinnolliselle sääntelylle. Normiohjaukseen pohjautuvan sääntelyn lisääminen on keventämisprojektin loppuraportin keskeisin viesti, jota on laajasti, muttei vielä tyhjentävästi käsitelty. Normien jatkovalmistelua ja eri menettelyjen soveltuvuuden tarkastelua ehdotetaan tehtäväksi esimerkiksi pienten alle 50 MW olevien energiantuotantoyksiköiden kohdalla.

Loppuraportissa on käsitelty myös valtion ja kuntien välistä työnjakoa ympäristöluvituksessa. Projekti esittää, että ympäristösuojeluasetusta tarkistetaan siten, että vähäisempiä ympäristöhaittoja aiheuttavien laitosten ympäristölupien käsittely siirretään valtion viranomaisilta kuntien viranomaisille. Toimivallan siirto kohdistuisi pieniin ja vähän haittaa aiheuttaviin toimintoihin. Nämä toiminnot ovat prosesseiltaan ja ympäristövaikutuksiltaan samantyyppisiä kuin kunnissa jo nykyisin käsiteltävät lupa-asiat. Tällaisia ovat esimerkiksi polttoaineteholtaan alle 50 MW:n energiatuotantolaitokset. Projekti esittää edelleen, että toimivaltajakoa tarkistetaan siten, ettei kuntien viranomaisille jää lainkaan IPPC- laitoksia tai YVA-käsittelyä edellyttäviä laitoksia.

Helsingin Energian kannalta keskeisin ehdotettava asia on normiohjauksen lisääminen pienten alle 50 MW:n polttolaitosyksiköiden päästöjen rajoittamisessa. Helsingin Energialla on mainittuja tuotantoyksiköitä kaukolämmön huippu- ja varatuotannossa. Normiohjauksen kehittäminen näiden yksiköiden sääntelyyn on hyvä ja kannatettava vaihtoehto. Hyvä ajatus pienillä energiantuotantoyksiköillä on myös se, että liian raskaan lupakäsittelyn ja liian yksioikoisen rekisteröintimenettelyn väliin kehitetään uusi hyväksymismenettely.

Luvituksen toteuttamisen ainoana vaihtoehtona rekisteröityminen ja normien täyttäminen ei Helsingin Energian mielestä saa toteutua alle 50 MW:n polttolaitosyksiköidenkään kohdalla. Tähän asiaan on Oikeusministeriökin täydentävässä lausumassaan ottanut kantaa. Pitää siis aina olla mahdollisuus viedä luvitus läpi menettelyllä, johon liittyy viranomaisten päätös ja valitusmahdollisuus siitä. Muutoksen hakumahdollisuuden tulee olla toiminnanharjoittajan oikeusturvan takia kaksiportainen. Nimenomaan rekisteröinti- ja hyväksymismenettelyjen kombinaatiolla on mahdollisuudet keventää nykyisiä käytäntöjä rationaalisella tavalla.

Normiohjaus sopii oikein kehitettynä kaikkien kolmen luvitusmenetelmän perustaksi. Se toisi yhtenäisyyttä ympäristöviranomaisten toimintaan eri puolilla Suomea. Normiohjauksen tulee luonnollisesti olla kohtuullista ja tasapuolista kaikille toiminnanharjoittajille. Tämä asettaa kehittämistyölle vaativat velvoitteet. Onhan kysymys isosta olemassa olevasta ja hitaasti uusiutuvasta laitosjoukosta, jossa investoinnit ovat suhteellisesti raskaita ja pitkäikäisiä.

Normituksen tulee perustua parhaan käytettävissä olevan teollisessa mittakaavassa koetellun tekniikan käyttöön ottaen huomioon todelliset ympäristövaikutukset suhteessa kustannuksiin. Huippu- ja varalaitoksien erottaminen normien annossa omaksi ryhmäkseen on välttämätöntä ja nimenomaan kaukolämpöjärjestelmien kannalta. Varsinkin vanhoilla laitoksilla normien saavuttamismahdollisuuksissa on laitoskohtaista hajontaa, mikä on vahva peruste sille, että normeista täytyy voida poiketa myös lievempään suuntaan, kun perustelut ovat kunnossa. Perustelut voivat pohjautua normien soveltamisen ympäristönsuojelulliseen kustannustehottomuuteen. Normien määrittely tulee tehdä siten, että tavallisemmin esiintyvät perustellut poikkeamistarpeet ovat sisäänrakennettuja normeihin itseensä.

Valtion ja kuntien välisestä työnjaosta Helsingin Energia toteaa, että komissio on ehdottanut IPPC-direktiivin ulottamista pienempiin, 20-50 MW oleviin polttolaitoksiin, mikä toteutuessaan muuttaisi asetelmia niin paljon, että tällaisessa tilanteessa nyt ehdotettu valtion ja kuntien työnjako tulisi harkita uudestaan. Tapahtuvassa edelleenkehittämistyössä on yleensäkin otettava huomioon EU-tason muutokset myös isompien energiantuotantoyksiköiden sääntelyssä.

Menettelyprojekti

Menettelyprojekti on tarkastellut lupien hakemista, käsittelyä ja päätöksen antamista koskevien menettelyjen kehittämistä ja tätä tukevan uuden sähköisen järjestelmän käyttöönottomahdollisuuksia.

Sähköisten järjestelmien käyttöönotto toiminnanharjoittajien ja viranomaisten välisessä vuorovaikutuksessa on monessa suhteessa kannatettavaa. Eräillä osa-alueilla on jo saavutettu hyviäkin tuloksia, ainakin hiilidioksidipäästöjen luvittamisessa ja raportoinnissa.

Sähköiset järjestelmät eivät ole automaattisesti hyviä, vaan niiden kehittämiseen tulee panostaa. Erityisesti olisi hyvä, ettei muodostuisi monia rinnakkaisia keskenään erilaisia järjestelmiä. Kun nyt Suomessa on jo panostettu CO2-päästöihin liittyvään sähköiseen järjestelmään, niin olisi syytä muiden järjestelmien kehittämisessä oppia aikaansaaduista hyvistä asioista ja tehdyistä virheistä ja saada aikaan yhtenäinen tapa hoitaa tällaiset samankaltaiset asiat. Vaarana on muuten, että toiminnanharjoittajat joutuvat operoimaan monilla järjestelmillä, kun samankaltaiset asiat olisi järkevää hoitaa yhdellä ja samalla tavalla.

Muilta osin Helsingin Energialla ei ole hankkeesta lausuttavaa.

EHDOTUS Lautakunta päättänee antaa asiasta esittelijöiden ehdotuksen mukaisen lausunnon.

Kirje Khlle.

(Esko Tiainen, HKV, puhelin 310 33087 ja Lauri Taipale, Helen,
puhelin 617 3762).

Helsingin Vesi

Nro 5
HELSINGIN VEDEN AJANKOHTAISKATSAUS

Helsingin Veden toimitusjohtaja antaa lautakunnalle ajankohtaiskatsauksen.

Nro 6

HELSINGIN VEDEN VIRANHALTIJOIDEN PÄÄTÖSTEN SEURANTA

EHDOTUS Lautakunta päättänee, ettei Helsingin Veden viranhaltijoiden ajalla

4. - 31.3.2008 tekemiä päätöksiä oteta lautakunnan käsiteltäväksi.

Nro 7
PAINOMÄKI OY:N OIKAISUVAATIMUS

Asian tausta

Helsingin Veden toimitusjohtaja päätti 5.2.2008 toimivaltuuksiensa mukaisesti painotöiden hankinnasta ajalle 1.1.2008 – 31.12.2009. Päätöksen mukaan painotyöt hankitaan Hämeen Kirjapaino Oy:ltä hankinnan arvon ollessa enintään 53 080 euroa (alv 0 %) sisältäen mahdollisuuden 10 % suuruisen hankinnan määrän tai laajuuden muutoksiin, jolloin kokonaisarvo on 58 400 euroa (alv 0 %). Päätöksen valintaperusteena oli hinnaltaan halvin tarjous.

Samassa päätöksessä toimitusjohtaja hylkäsi neljän tarjoajan tarjoukset tarjouspyynnön vastaisina sekä Painomäki Oy:n tarjouksen hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisena. Päätös hintavertailuineen on

./. esityslistan liitteenä 1.

Päätöksen johdosta Painomäki Oy on tehnyt oikaisuvaatimuksen pyytäen teknistä lautakuntaa kumoamaan päätöksen tai vaihtoehtoisesti korvaamaan 8 000 euroa menetettyinä työtilaisuuksina ja haittana, jonka perusteeton epäily on aiheuttanut yhtiön maineelle. Oikaisuvaatimus

./. on esityslistan liitteenä 2.

Hankinnan kilpailuttaminen

Hankinnan kilpailutti painotöiden asiantuntijaorganisaationa Helsingin kaupungin hankintakeskus noudattaen hankintalain (348/2007) säännöksiä. Tarjoukset Helsingin Veden henkilöstö- ja asiakaslehtien sekä muiden painotuotteiden hankinnasta kaudelle 1.1.2008 - 31.12.2009 pyydettiin 29.11.2007 lähetetyllä tarjouspyynnöllä ja määräaikaan 18.12.2007 mennessä tuli tarjoukset kaikkiaan 17 yritykseltä.

Tarjousten vertailun suoritti Helsingin Vesi. Tässä yhteydessä kävi ilmi, että neljä tarjousta joudutaan hylkäämään niiden ollessa sisällöltään tarjouspyynnön vaatimusten vastaisia.

Edelleen tarjouksia vertailtaessa kävi ilmi, että Painomäki Oy:n tarjous kaksi kertaa vuodessa ilmestyvästä 32-sivuisesta asiakaslehdestä oli 38 % halvempi kuin muiden tarjouspyynnön mukaisten tarjousten keskihinta kyseiselle painotyölle ja n. 21 % halvempi kuin seuraavaksi edullisin tarjous.

Selvityksen pyytäminen Painomäki Oy:ltä

Hankintalain 63 §:n mukaan hankintayksikkö voi hylätä hankinnan laatuun ja laajuuteen nähden hinnaltaan poikkeuksellisen alhaisen tarjouksen pyydettyään ensin kirjallisen selvityksen tarjouksen perusteista.

Helsingin Vesi lähetti 22.1.2008 päivätyllä kirjeellä lisäselvityspyynnön Painomäki Oy:lle poikkeuksellisen halvan hinnan perusteista. Lisäselvi-

./. tyspyyntö on esityslistan liitteenä 3.

Vastauksessaan 28.1.2008 Painomäki Oy kuvasi toimintansa kustannustehokkuutta sekä arviolta maalis-huhtikuussa tuotantoon tulevan uuden painokoneen painatusmahdollisuuksia. Sitä ennen painotyöt oli tarkoitus teettää alihankkijalla. Painomäki Oy:n vastaus on esityslistan

./. liitteenä 4.

Tarjouksessaan Painomäki Oy ilmoittaa alihankkijakseen mm. Painotalo Auranen Oy:n Forssasta, jonka Painomäki Oy/Jari Mäki ilmoitti myös puhelimitse alihankkijaksi hankintapäällikkö Kalevi Manniselle 28.1.2008. Asiaa Painotalo Auranen Oy:ltä tarkistettaessa sieltä kuitenkin ilmoitettiin sähköpostitse, ettei heidän puoleltaan asiasta ole mitään kysytty eikä sovittu. Painomäki Oy:n tarjous on esityslistan

./. liitteenä 5 ja Painotalo Auranen Oy:n ilmoitus liitteenä 6.

Painomäki Oy:n tarjouksen hylkääminen

Hankintayksiköllä on mahdollisuus hylätä poikkeuksellisen alhainen tarjous, mikäli sen saaman selvityksen perusteella hankinnan toteuttamismahdollisuuksiin liittyy olennaisia riskejä.

Helsingin Vesi on pyytänyt Painomäki Oy:ltä perustelut hinnoitteluun. Vastauksessaan Painomäki Oy ilmoittaa uuden painokoneen olevan tuotantokäytössä arviolta maalis-huhtikuussa. Tämä ajankohta on liian myöhäinen Helsingin Vedelle, koska ensimmäiset painotyöt (vuosikertomus) on oltava silloin jo painatuksessa. Painomäki Oy:n tarjous oman työn osalta ei tule kyseeseen ja tarjouspyynnön mukaisesti osatarjouksia ei hyväksytä, jolloin jää jäljelle alihankintavaihtoehto.

Alihankkijaksi ilmoitetun Painotalo Auranen Oy:n selvityksen perusteella alihankinnasta ei kuitenkaan ole sovittu.

Edellä olevan perusteella Helsingin Vesi katsoi, että Painomäki Oy:n tarjouksen mukaisen hankinnan toteuttamismahdollisuuksiin liittyi olleennaisia riskejä, jonka vuoksi Painomäki Oy:n tarjous hylättiin.

Koska Painomäki Oy:n tarjouksen hylkääminen perustuu hankintalain säännöksiin, toteaa Helsingin Vesi päätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen aiheettomaksi ja ehdottaa lautakunnalle sen hylkäämistä.

EHDOTUS Lautakunta päättänee hylätä Painomäki Oy:n oikaisuvaatimuksen.

Pöytäkirjanote muutoksenhakijalle valitusosoituksin.

(Miikka Pekkarinen, puhelin 310 28346, Kalevi Manninen, puhelin
310 33118)

Nro 8
LAUSUNNON ANTAMINEN ESPOON JÄTEVEDENPUHDISTAMON YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMASTA

Halke 2008/328/817
HKV 08-75/817

Hallintokeskus on pyytänyt teknistä lautakuntaa antamaan kaupunginhallitukselle lausuntonsa Espoon jätevedenpuhdistamon ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta. Helsingin Vesi esittää asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Espoon jätevedenpuhdistamon ympäristönvaikutusten arviointimenettelyssä (yva) tutkitaan uuden jätevedenpuhdistamon rakentamisen ja käytön vaikutuksia kuudessa eri sijoitusvaihtoehdossa. 0+ vaihtoehtona on Espoon nykyinen Suomenojan jätevedenpuhdistamon laajentaminen ja tehostaminen ja muut viisi vaihtoehtoa ovat eri puolille Espoota kallion sisään rakennettavia uusia jätevedenpuhdistamovaihtoehtoja.

Espoon uuden jätevedenpuhdistamon ympäristönvaikutusten arviointimenettely on käynnistetty, koska käsittelykapasiteetti nykyisellä Suomenojan jätevedenpuhdistamolla on käymässä riittämättömäksi viemäröintialueen laajentumisesta ja asukasmäärine kasvusta johtuvan jätevesimäärän kasvun seurauksena. Lisäksi Itämeren suojelemiseksi puhdistamolta mereen johdettavaa ravinnekuormaa on pienennettävä, mikä johtaa jätevedenpuhdistamon kiristyviin käsittelytehovaatimuksiin.

Suomenojan jätevedenpuhdistamo käsittelee tällä hetkellä Espoon, Länsi-Vantaan, Kirkkonummen ja Siuntion jätevedet. Puhdistamo toimii Helsingin Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ohella toisena pääkaupunkiseudun jätevedenpuhdistamona, jotka yhdessä käsittelevät koko pääkaupunkiseudun ja osittain myös sen ympäristön jätevedet.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä 23.11.2006 ”Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015” yksi keskeinen tavoite on rannikko- ja sisävesien rehevöitymisen pysäyttäminen ja tilan parantaminen. Periaatepäätöksen taustaselvityksessä on arvioitu toimenpiteitä ja niiden vaikutuksia rannikkovesien tilan kehittymiseen. Raportissa todettiin, että merkittävimmät parantavat vaikutukset yhdyskuntajätevesien osalta saavutetaan tehostamalla typenpoistoa, keskittämällä käsittely suuriin yksiköihin ja liittämällä vielä suurempi osa haja-asutuksen jätevesistä viemäriverkon piiriin.

Espoon jätevedenpuhdistamon ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa arvioitavat ympäristövaikutukset ja arviointimenetelmät on esitetty varsin suppeasti. Arviointiohjelmaa tulisi täydentää ainakin seuraavien keskeisten asioiden osalta:

Arviointiohjelmassa tulisi selkeämmin esittää hankkeen seudullisen toteuttamisen myönteiset ja kielteiset ympäristövaikutukset mm. Itämereen ja muuhun ympäristöön ottaen huomioon tehostuva typenpoisto, haja-asutuksen käsittely jne. Itämeren tilan parantaminen on kaikkien yhteinen intressi. Myös mahdolliset vaikutukset Hiidenveteen, joka toimii pääkaupunkiseudun vesihuollon poikkeusolojen varavesilähteenä Päijänne-tunnelin ollessa poissa käytöstä, tulisi ottaa huomioon.

Arviointiohjelmassa tulisi selkeämmin esittää, että hankkeen ympäristönvaikutusten arviointi tehdään hankeen koko elinkaaren osalta. Puhdistamo on erittäin pitkäaikainen investointi ja sen vaikutukset ympäristöön, Itämereen, tulevaan maankäyttöön jne. tulisi arvioida 60 – 80 vuoden tähtäimellä.

Arviointiohjelmassa tulisi esittää myös jätevedenpuhdistamon mahdollinen laajentaminen ja sen vaikutusten arviointi. Rakennettava uusi puhdistamo ja Helsingin Viikinmäen puhdistamo muodostavat kokonaisuuden. Viikinmäen jätevedenpuhdistamon jäljellä oleva kapasiteetin laajennusvara riittää ainoastaan nykyisen Viikinmäen viemäröintialueen lisääntyvien jätevesien käsittelyyn. Espoon jätevedenpuhdistamolla tulisi olla riittävät laajennusmahdollisuudet sen oman viemäröintialueen kasvavien jätevesimäärien käsittelemiseksi tulevaisuudessa. Lisäksi poikkeustilanteiden ympäristövaikutuksia arvioittaessa tulisi ottaa huomioon myös jätevedenpuhdistamoiden yhteistoiminta ja sen ympäristövaikutukset.

EHDOTUS Lautakunta päättänee antaa asiasta kaupunginhallitukselle esittelijän ehdotuksen mukaisen lausunnon.

Kirje Khlle.

(Ilari Myllyvirta, puhelin 310 33224)

Nro 9
LAUSUNTO HULEVESITYÖRYHMÄN LOPPURAPORTISTA

Halke 2006-2153/006 K2

Hallintokeskus on pyytänyt teknisen lautakunnan lausuntoa hulevesityöryhmän loppuraportista.

./. Hulevesistrategian johtoryhmän loppuraportti (liite 1) on jaettu teknisen lautakunnan jäsenille

esityslistan liitteenä.

Hulevesistrategian johtoryhmän kirjeessä kaupunginjohtajalle 27.12.2007 on todettu mm. hulevesistrategian tavoitteet, keskeiset periaatteet, hulevesien käsittelyn ja johtamisen prioriteettijärjestys, esitetyt toimenpiteet (15 kpl) sekä lisäselvitystarpeet.

Hulevesistrategian päämääränä on tulvimishaittojen poistaminen ja ehkäiseminen, pohjaveden pinnan ennallaan pitäminen, alueellisen ja paikallisen kuivatuksen varmistaminen, haitallisten aineiden minimoiminen hulevesissä sekä huleveden hyödyntäminen resurssina.

Hulevesistrategiassa esitetään keskeisenä asiana prioriteettijärjestys, jonka avulla hulevesien käsittely ja johtamisratkaisut päätetään. Prioriteettijärjestys on seuraava:

1. Ensisijaisesti hulevedet käsitellään ja hyödynnetään syntypaikallaan

2. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan hidastavalla ja viivyttävällä järjestelmällä

3. Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan hulevesiviemärissä yleisillä alueilla sijaitseville hidastus- ja viivytysalueille ennen vesistöön (puroon) johtamista

4. Hulevedet johdetaan hulevesiviemärissä suoraan vastaanottavaan vesistöön

5. Hulevedet johdetaan sekavesiviemärissä Viikinmäen puhdistamolle.

Lisäksi hulevesistrategiassa on esitetty 15 toimenpide-ehdotusta strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Esitettyjen toimenpiteiden toteutumisen seurantaa varten on esitetty perustettavaksi eri hallintokunnista koostuva hulevesiryhmä, joka raportoisi toteutuneesta tilanteesta kaupunginhallitukselle.

Helsingin Vesi esittää asiasta lausuntonaan seuraavaa:

Hulevesistrategia on laadittu yhteistyössä ympäristökeskuksen, rakennusviraston, kaupunkisuunnitteluviraston, Helsingin Veden ja rakennusvalvontaviraston muodostamassa työryhmässä. Hulevesistrategian johtoryhmään ovat em. lisäksi kuuluneet edustajat talous- ja suunnittelukeskuksesta, pelastuslaitokselta ja liikuntavirastosta.

Helsingin Veden kannanotot ja mielipiteet on otettu hyvin huomioon hulevesistrategian laadinnassa.

Prioriteettijärjestyksessä mainitut hidastus- ja viivytysalueet ovat tilaa vaativia, ja niiden edellyttämät maankäyttöratkaisut ja tilavaraukset tuleekin tehdä jo hyvissä ajoin kaavoitusvaiheessa.

Helsingin Vesi kannattaa virastojen ja hallintokuntien välisen yhteistyön jatkamista sekä yhtenäisten hulevesien hallintakäytäntöjen sekä suunnittelu- ja rakentamisperiaatteiden noudattamista paremman hulevesien kokonaishallinnan saavuttamiseksi.

EHDOTUS Lautakunta päättänee antaa asiasta kaupunginhallitukselle esittelijän ehdotuksen mukaisen lausunnon.

Kirje Khlle.

(Jukka Saarijärvi, puhelin 310 33043)

Nro 10

LAUSUNTO KAUPUNGINVALTUUSTON TOIVOMUSPONNESTA ASUNTOKOHTAISEN

VEDENMITTAUKSEN MAHDOLLISTAVIEN KÄYTÄNTÖJEN SELVITTÄMISEKSI

KERROSTALOISSA

Halke 2008-254/559

Tlk 39/56/2008

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi 30.1.2008 äänin 79-0 seuraavan Elina Moision toivomusponnen: ”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään käytäntöjä, joilla kerrostaloissa asujat voivat mitata vedenkulutuksensa asuntokohtaisesti.”

Hallintokeskus on lähettänyt edellä mainitusta toivomusponnesta 12.2.2008 lausuntopyynnön tekniselle lautakunnalle.

Helsingin Vesi toteaa asuntokohtaisen vedenmittauksen mahdollistavista käytännöistä kerrostaloissa lausuntonaan seuraavaa:

Talousvedenkulutuksen (kerrostalot, rivitalot ja omakotitalot yhteensä) osuus Helsingin Veden kokonaisvedenmyynnistä on noin 75 %. Kerrostalojen osuus kokonaisvedenmyynnistä on noin 60 %. Näin ollen kerrostaloasukkaat ovat merkittävä ja suurin yksittäinen vedenkuluttajaryhmä Helsingissä. Huoneistokohtainen vedenmittaus kerrostaloissa on harvinaista ja rivitaloissa yleisempää, kun taas omakotitalot ovat puolestaan pääsääntöisesti varustetut kiinteistökohtaisella vesimittarilla.

Kustannusvastaavan ja todelliseen vedenkulutukseen perustuvan asuntokohtaisen vesimaksun määrittämisen kannalta on olennaista, peritäänkö vesimaksu huoneiston kuluttamasta kylmästä käyttövedestä vai sekä kylmästä että lämpimästä käyttövedestä yhteensä. Tutkimusten mukaan asuinkäytössä noin 55 % käyttövedestä on kylmää ja noin 45 % lämmintä vettä. Lisäksi keskimäärin noin kolmasosa kaukolämpöön liitettyjen asuintalojen lämmönkulutuksesta kohdistuu käyttöveden lämmittämiseen.

Vanhojen kerrostaloasuntojen huoneistokohtainen vedenmittaus on teknisesti ja taloudellisesti haasteellista toteuttaa. Uudisrakentamisen osalta kehitys kohti huoneistokohtaisia mittareita voi sen sijaan olla nopeaakin. Tällä hetkellä varaus vesimittareiden jälkiasennuksiin uudisrakentamisen yhteydessä kuuluu jo voimassa oleviin asetuksiin.

Huoneistokohtaisen vedenmittauksen säätämisestä pakolliseksi on tehty eduskunnalle eräiden kansanedustajien kirjallinen kysymys marraskuussa 2007. Vastauksessaan kysymykseen asuntoministeri Jan Vapaavuori toteaa muun muassa, että ”Energiansäästöohjelman sekä ilmasto- ja energiastrategian laatimisen yhteydessä harkitaan tarvetta ja mahdollisuutta tarkentaa rakentamismääräyksiä siten, että huoneistokohtaisten vesimittareiden asentaminen uusiin asuinrakennuksiin tulisi pakolliseksi.”

Vanhojen kerrostaloasuntojen ja muidenkin useampia huoneistoja käsittävien vanhojen kiinteistöjen osalta siirtyminen talokohtaisesta mittauksesta huoneistokohtaiseen mittaukseen on harvinaista myös LVI-perusparannusten yhteydessä. Kerrostalojen käyttövesi lämmitetään yleensä talokohtaisesti kaukolämmön lämpimän veden lämmönsiirtimellä. Jos halutaan huoneistokohtainen mittaus sekä kylmän että lämpimän veden osalta, merkitsisi se yleensä 2-6 vesimittarin asentamista jokaiseen asuntoon.

Pienemmissä kerrostalohuoneistoissa (yksiöt ja kaksiot) on yleensä yksi tai kaksi nousulinjaa sekä kylmälle että lämpimälle vedelle (keittiö + WC/kylpyhuone), kun taas suuremmissa huoneistoissa nousulinjoja voi olla kolmekin (keittiö+WC+kylpyhuone erikseen). Putkistojen linjauksia ei yleensä muuteta edes vesi- ja viemäriputkien perusparannuksen yhteydessä pelkästään huoneistokohtaista vedenmittausta silmällä pitäen. Useiden vesimittareiden asentaminen samaan huoneistoon on epätarkoituksenmukaista ja kallista.

Suoralla sähkölämmityksellä varustetut rivitalot ovat luonnollinen kohde huoneistokohtaiselle vedenmittaukselle, koska niissä asukas vastaa veden lämmityksestä omalla kustannuksellaan ja tarvitaan vain yksi vesimittari huoneistoa kohden. Tällaisissa kiinteistöissä huoneistokohtainen mittaus on jo ollut melko yleistä jo yli 20 vuoden ajan. Myös kaukolämpöön liitetyissä rivitaloissa on usein huoneistokohtainen vedenmittaus, jonka mukaan huoneistolta laskutetaan kylmän käyttöveden kulutus. Tällöin lämpimän käyttöveden osuus sisältyy yleensä yhtiövastikkeeseen.

Asuntokohtaisen vedenmittauksen toteuttaminen kerrostalohuoneistoissa siten, että asukkailla olisi todelliset mahdollisuudet vaikuttaa vesilaskunsa suuruuteen, edellyttäisi sekä kylmän että lämpimän käyttöveden määrän mittaamista. Vasta tällöin huoneistokohtaista vedenmittausta voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti siten, että sillä olisi veden- ja energiankulutusta ohjaava vaikutus ja se edistäisi asukkaiden tasapuolista sekä kustannusten aiheuttamisperiaatteen mukaista kohtelua vesimaksun suhteen. Energiankulutuksen vähentämiseksi vesimaksun määrittämisellä pelkästään kylmän käyttöveden kulutuksen perusteella ei välttämättä saavuteta toivottua tulosta.

EHDOTUS Lautakunta päättänee antaa asiasta kaupunginhallitukselle esittelijän ehdotuksen mukaisen lausunnon.

Kirje Khlle.

(Jussi Pirinen, puhelin 310 33033)

Helsingin Energia

Nro 12

ENERGIAMARKKINAKATSAUS

Helsingin Energian toimitusjohtaja antaa lautakunnalle energiamarkkinakatsauksen.

Nro 13

HELSINGIN ENERGIAN AJANKOHTAISKATSAUS

Helsingin Energian toimitusjohtaja antaa lautakunnalle ajankohtaiskatsauksen.

Nro 14

HELSINGIN ENERGIAN VIRANHALTIJOIDEN PÄÄTÖSTEN SEURANTA

EHDOTUS Lautakunta päättänee, ettei Helsingin Energian viranhaltijoiden ajalla 4. - 31.3.2008 tekemiä päätöksiä oteta lautakunnan käsiteltäväksi.

Nro 15

LAUSUNTO TOIVOMUSPONSISTA, JOTKA KOSKEVAT HIILIDIOKSIDIN TALTEENOTTOA JA VARASTOINTIA

Halke 2008-236/711
Tlk 49-60/2008

Energiapoliittisia linjauksia koskevan selonteon käsittelyn yhteydessä kaupunginvaltuusto hyväksyi Jouko Malisen toivomusponnen äänin
84-0:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin Energia selvittää mahdollisuutta osallistua EU:n hankkeeseen hiilidioksidittoman hiilivoimalakoelaitoksen rakentamiseen hiilidioksidipäästöjen talteenoton kehittämiseksi joko Helsingin Energian omana hankkeena tai muiden alalla toimivien yritysten kanssa.”

Khs 2008-252/719

Tlk 39-59/2008 Energiapoliittisia linjauksia koskevan selonteon käsittelyn yhteydessä kaupunginvaltuusto hyväksyi 30.1.2008 Jyrki Lohen toivomusponnen äänin 80-0:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että valtuustolle laaditaan tiedoksi selvitys menetelmistä, miten voidaan energian tuotannossa poistaa ja varastoida hiilidioksidia sekä siitä, millaisia kustannuksia nämä menetelmät aiheuttavat.”

ESITTELIJÄ

Hiilidioksidin talteenotto, kuljetus ja varastointi

Hiilidioksidi voidaan erottaa ja ottaa talteen ennen tai jälkeen polton. Erilaisia hiilidioksidin erotustekniikoita on testattu pienen mittakaavan projekteissa. Ennen polttoa hiilidioksidi voidaan eliminoida mm. solventin avulla tai käyttämällä kaasutustekniikkaa. Erotus kuluttaa suhteellisen paljon energiaa. Puhtaalla hapella polttaminen on yksi vaihtoehto. Polttoaine poltetaan tällöin ilmasta erotetun hapen ja savukaasujen kierrätyksestä saadun hiilidioksidin seoksella. Näin saadaan vesihöyryn ja hiilidioksidin seos savukaasuksi, josta hiilidioksidi on helpompaa erottaa. Savukaasuista hiilidioksidia voidaan erottaa esim. absorboimalla, adsorboimalla tai membraanin avulla. Puhdistuslaitos voidaan periaatteessa liittää vanhan voimalaitoksen yhteyteen, mutta se vaatii huomattavan ison tilan. Happipoltto vaatii käytännössä kokonaan uuden voimalaitoksen.

Yksi mielenkiintoinen tulevaisuuden vaihtoehto on paljon potentiaalia omaava ns. mineraalikarbonointi, joka on parhaillaan tutkimuksen alla. Siinä hiilidioksidi sidotaan kemiallisesti luonnon silikaattikiviin ja lopputuloksena syntyy hyödynnettävää kalkkikiveä. Ongelmana on vielä hidas ja energiaa vievä reaktio.

Hiilidioksidin talteenoton jälkeen, jos hiilidioksidille ei ole hyötykäyttöä esim. urean, metanolin tai polymeerien valmistuksessa, on edessä varastointi. Mahdollisia hiilidioksidin varastointipaikkoja ovat geologiset muodostumat kuten esimerkiksi käytetyt kaasu- ja öljykentät, louhimattomat hiilikerrostumat ja suolaveden täyttämät hiekkakivikerrokset. Myös merenpohjan geologisiin muodostelmiin voidaan varastoida hiilidioksidia.

Varastoinnista on jo kokemuksia. Esimerkiksi Pohjanmerellä Norjassa hiilidioksidia varastoidaan suolaveden täyttämään kivikerrokseen ja USA:ssa hiilidioksidin varastointia käytetään lisäämään öljyn tuotantoa.

Suomessa ei ole soveltuvia geologisia muodostelmia ja merialueet ovat varastointiin liian matalia. Tarkoituksenmukaisinta olisi, että päästölähde ja varastointipaikka sijaitsisivat lähekkäin. Suomessa erotettu hiilidioksidi pitää kuljettaa putkilinjoja pitkin tai nesteytettynä laivalla muualle varastoitavaksi. Nämä vaatisivat merkittäviä investointeja infrastruktuuriin. Talteenotetun hiilidioksidin kuljetus onkin yksi kustannustekijä.

Koehankkeita maailmalla

Hiilidioksidin talteenottoteknologioita tutkitaan ja kehitetään maailmalla voimakkaasti. Erilaisia koehankkeita ja demonstraatioprojekteja on käynnissä mm. Euroopassa ja USA:ssa. Pilotti- ja testivaihe ovat tarpeen. Isoja demonstraatiohankkeita tarvitaan ennen teknologioiden kaupallista käyttöönottoa. Lisätietoja: http://www.iea.org/Textbase/subjectqueries/cdcs.asp

http://www.iea.org/ciab/

http://www.worldcoal.org/pages/content/index.asp?PageID=414

http://www.ieagreen.org.uk/

http://akseli.tekes.fi/opencms/opencms/OhjelmaPortaali/ohjelmat/ClimBus/fi/system/uutinen.html?id=3598&nav=Uutisia

Kustannukset

Koska hiilidioksidin talteenottoteknologiat ovat voimakkaassa kehittelyvaiheessa ja suurempia demonstraatiohankkeita ollaan vasta suunnittelemassa, on hiilidioksidin talteenoton kustannuksia vielä vaikea arvioida teknologioiden tullessa kaupallisiksi. Kustannukset ovat merkittävät ja ne riippuvat valitusta teknologiasta, voimalaitoksesta ja sen sallimista teknisistä toteutusmahdollisuuksista sekä hiilidioksidin kuljetusmatkoista, jatkokäyttömahdollisuuksista ja varastointikustannuksista.

Helsingin Energia

Helsingin Energia on seurannut ja seuraa jatkuvasti hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) tekniikan kehittymistä. Helsingin Energia on mukana Teollisuuden Voima Oyj:n omistusosuudellaan Meri-Porin voimalaitoksen hiilidioksidin talteenottohankkeessa. Meri-Porin voimalaitosta ollaan hakemassa yhdeksi EU:n koehankkeeksi, joita valitaan toteutettavaksi yhteensä 10-12 koko EU:n alueella. Helsingin Energia on myös yhdessä Pohjolan Voima Oy:n kanssa kehittämässä monipolttoainevoimalaitoskonseptia, jossa hiilidioksidin talteenotto on yksi tutkimuskohde. Kyseessä on Tekesin tukema hanke.

EHDOTUS Lautakunta päättänee antaa aloitteista esittelijän ehdotuksen mukaisen lausunnon.

Kirje Khlle.

(Pekka Manninen, puhelin 617 3300)

Nro 16
LAUSUNTO TOIVOMUSPONNESTA, JOKA KOSKEE ASUNTOKOHTAISTA LÄMMÖN
MITTAAMISTA

Halke 2008-253/559
Tlk 39-57/2008

Energiapoliittisia linjauksia koskevan selonteon käsittelyn yhteydessä kaupunginvaltuusto hyväksyi Elina Moision toivomusponnen 9 (23) äänin 77-0:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään käytäntöjä, joilla kerrostaloissa asujat voivat mitata lämmönkulutuksensa asuntokohtaisesti”.

ESITTELIJÄ Helsingin kaukolämmöstä, joka vastaa yli 92 prosenttia pääkaupungin lämmön tarpeesta, kuluttavat asuintalot runsaat 50 prosenttia (3 500 GWh/a), joten ponsissa esitetyillä energian kulutuksilla on huomattava merkitys. Asuintalojen lämmönkulutus jakaantuu kolmeen pääosaan eli rakennuksen lämmittämiseen, rakennuksen tarvitseman ilmanvaihdon lämmittämiseen ja lämpimän käyttöveden lämmittämiseen. Kukin näistä käyttää noin kolmasosan vuotuisesta energian kokonaistarpeesta.

Asuinrakennuksen lämmittämiseen tarvittava energiamäärä ja ilmanvaihdon tarvitsema energiamäärä riippuu kiinteistön lämmitysteknisten ja ilmanvaihtoteknisten laitteiden sekä säätölaitteiden laadusta, kunnosta ja käytöstä sekä itse rakennuksen rakenteiden laadusta. Näistä kaikista vastaa kiinteistön hoitaja ja omistaja, ei asukas. Asukas voi vaikuttaa asuntonsa lämmön kulutukseen sisälämpötilalla. Myös tämän järkevä ja helppo säätäminen edellyttää lämmitysjärjestelmän hyvää kokonaiskuntoa. Kiinteistön omistaja, siis myös asunto-osakeyhtiö, vastaa sekä kiinteistön rakenteellisesta ja teknisestä kokonaiskunnosta että lämmityskustannuksista siten, että asukkaalla on aina käytössään riittävän lämpimät ja terveelliset tilat. Näin ollen myös kustannukset ovat oikeudenmukaisesti osa yhtiövastiketta tai vuokraa riippumatta esimerkiksi asunnon sijainnista, ulkoseinän eristyksestä tai asunnon laitteiden kunnosta.

Helsingin kerrostalojen vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä on suunniteltu matalalle lämpötilatasolle ja jatkuvaan, ei keskieurooppalaiseen jaksottaiseen käyttöön. Radiaattoreiden lämpötilan säätö tapahtuu aina keskitetysti mahdollisemman matalalle tasolle ulkolämpötilan mukaan. Lisäksi käytännöllisesti katsoen kaikissa pattereissa Helsingissä on termostaattiset venttiilit, joilla asukkaat leikkaavat ylilämpötilat huonekohtaisesti. Huoneistojen ilmanvaihtomäärän tulee kaikissa olosuhteissa olla yli normien minimitason Helsingin olosuhteissa, eikä asukas saa muuttaa näitä perusasetuksia. Kaikilla näillä edistyksillä ratkaisuilla on saavutettu suurimmassa osassa Helsingin rakennuskantaa jo nyt hyvä ja säästävä lämpötalous ja terveellinen sisäilma sekä oikeudenmukainen kustannusten jako.

Mikäli lämmön kulutusta ja kustannuksia halutaan jakaa huoneistojen kesken mittaukseen perustuen täsmällisesti, tulee myös huoneistojen eriarvoinen sijainti kompensoida ja huoneistojen välinen lämmön siirtyminen ottaa huomioon. Laitteet, jotka pystyvät ottamaan edellä mainitut tekijät huomioon ovat toistaiseksi niin kalliita ja monimutkaisia, ettei niiden käyttö ole ollut perusteltua edes uudisrakennuskiinteistöissä. Lisäksi mittausten luotettavuus, mittauksen käyttöikä ja laskutuksesta aiheutuvat kustannukset eivät ole vastanneet edes saavutettavia teoreettisia tulevaisuuden hyötyjä. Lämmitykseen kohdistuva asuntokohtainen energian kulutus on pieni ja siihen liittyvät ulkoiset ja sisäiset tilannekohtaiset muuttujat suuria. Yhden asunnon lämmitykseen liittyvien ulkoisten saati sisäisten muutosten ymmärtäminen ja niihin oikea reagointi on mittaustiedolla lähes mahdotonta. Epäluotettava mittaus ja lopputuloksen vaikea tulkinta on haitta, ei hyöty, energian järkevälle käytölle etenkin, jos järjestely kasvattaa kustannuksia kaikissa tapauksissa.

Käyttöveden lämmittäminen aiheuttaa noin 30 prosenttia asuntojen lämmön tarpeesta. Tähän kulutukseen pystyy asukas vaikuttamaan helposti käyttäytymisellään ja lisäksi mittaustekniikka on jo nyt luotettavaa oikein toteutettuna uudisrakennuksissa.

Jos asuinkiinteistön asukkaiden sähkön ja veden sekä lämpimän käyttöveden lämmittämisen kustannukset jaetaan mittaukseen perustuen, kohdistuu yli 65 prosenttia asunnon vesi- ja energiakustannuksista asuntokohtaiseen mittaamiseen. Lopusta kulutuksesta on pääosin vastuussa kiinteistön omistaja, ei asukas. Helsingin Energian mielestä myös tähän loppuosaan pystytään nopeasti ja parhaiten vaikuttamaan huolehtimalla jo nyt (vuodesta 1981) asunto-osakeyhtiöille ja kiinteistöille toimitetun talokohtaisen erittäin monipuolisen kaukolämmön kulutuksen informaation pakollisesta jakelusta asukkaille ja osakkaille. Tätä ei yleisesti tehdä asunto-osakeyhtiöissä eikä edes kaupungin kiinteistö-yhtiöissä. Tässä raportissa kerrotaan rakennuksen käyttäytyminen viiden vuoden ajalta, korjataan sään vaikutus, verrataan ominaiskulutusta muihin vastaaviin kiinteistöihin. Jo tämän raportin saaminen kaikille asukkaille ja asunnon omistajille motivoisi kiinteistöstä huolehtivia henkilöitä järkevään energian käyttöön.

Nykyinen tekniikka antaa paljon lisää mahdollisuuksia ja Helsingin Energia on lisäksi kehittänyt yhdessä tytäryhtiönsä Mitox Oy:n kanssa kiinteistöjen kaikkea kulutusta seuraavan monipuolisen yhteisen Sävel-raportin ja kehittää edelleen sekä raportointia että neuvontaa siten, ettei yksittäisen asukkaan tai asunto-osakeyhtiön tarvitse analysoida mittaustietoa, vaan se on valmis jaettava informaatio kaikille myös internetin välityksellä. Helsingin Energia ja Mitox Oy kehittävät ja seuraavat aktiivisesti sekä mittaustekniikkaa että siihen liittyvää raportointia kansainvälisellä tasolla. Helsingin Energia on myös kysytty yhteistyökumppani tällä kansainvälisesti nopeasti kehittyvällä alueella.

Yhteenveto

Helsingin Energian mielestä:

on ensisijaisen tärkeää saada kiinteistön asukkaille, ei pelkästään hallinnosta vastaaville, tieto energian kokonaiskulutuksesta ja monipuolista vertailutietoa monelta vuodelta. Tätä kautta luodaan oikea motivaatio kiinteistön pitkäaikaiseen huoltoon ja kunnossapitoon.
Helsingin Energian ja sen tytäryhtiön Mitox Oy:n strategiaan ja perustehtävään kuuluvat ponsien esittämien asioiden käytäntöjen selvittäminen ja myös niiden kehittäminen kansainvälisellä tasolla pitkäjänteisesti, joten Helsingin Energia kehittää ja seuraa kaikkea raportointi-, mittaus- ja kustannusten jakotekniikkaa kansainvälisesti omalta osaltaan ja myös asiakkaiden tarpeisiin.
Asukkaan kannalta vaikutus lämmitysenergian käyttöön liittyy lämpimään käyttöveteen ja hyvään sisäilman laatuun. Jälkimmäinen on ehdottomasti kiinteistön vastuulla.
Asuntokohtaisen energian kulutuksen hallinta on järkevää käyttäytymistä ja sen neuvontaa ihmisille. Talouden kautta ohjaus toimii ihmisen käyttäytymisessä järkevällä tasolla sähkön ja käyttöveden kulutuksessa.
Helsingin Energia ja Mitox Oy ovat aktiivisesti mukana kehittämässä kansainvälisesti myös näitä kiinteistöjen omistamia ja hallinnoimia järjestelmiä edistämään järkevää energian käyttöä. Samalla Mitox Oy luonnollisesti tarkastelee oman liiketoimintansa laajentamismahdollisuuksia.

EHDOTUS Lautakunta päättänee antaa asiasta kaupunginhallitukselle esittelijän ehdotuksen mukaisen lausunnon.

(Veikko Hokkanen, puhelin 617 2900)

Nro 17

LAUSUNTO TOIVOMUSPONNESTA, JOKA KOSKEE SÄHKÖLLÄ LÄMMITETTÄVIEN PIENTALOJEN SIIRTYMISTÄ KAUKOLÄMMÖLLÄ LÄMMITETTÄVIKSI

Halke 2008-258/713

Tlk 39-55/2008

Energiapoliittisia linjauksia koskevan selonteon käsittelyn yhteydessä kaupunginvaltuusto hyväksyi Matti Enrothin toivomusponnen 13 (32) äänin 44-0 :

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki ryhtyy edistämään nyt sähköllä lämmitettävien pientalojen siirtymistä kaukolämmöllä lämmitettäviksi.”

ESITTELIJÄ

Helsingin lämmitettävästä rakennustilavuudesta on yli 92 prosenttia kaukolämmön piirissä. Kaukolämmön ulkopuolella on pääasiassa pien- ja rivitaloja sekä joitain yksittäisiä erillään sijaitsevia suurempia rakennuksia. Yleisin pientalojen ja kaukolämmityksen ulkopuolisten rivitalojen lämmitystapa on sähkölämmitys. Tämä on useimmiten toteutettu ns. suorana sähkölämmityksenä eli kussakin huonetilassa on erillinen lämmön tuotantoyksikkö, eikä rakennuksissa ole keskitettyä lämmönjakojärjestelmää. Kaukolämmitys vastaavasti edellyttää keskitettyä järjestelmää, joka toteutetaan yleisimmin vesikiertoisena. Jos suorasähkölämmitteinen talo halutaan liittää kaukolämmitykseen, tulee talon omistajan rakentaa kiinteistöönsä kokonaan uusi lämmitysjärjestelmä. Tämä on varsin suuri, kallis ja hankala uudistaminen, joka voidaan yleensä tehdä vain kiinteistön perusparantamisen yhteydessä. Helsingissä on myös huomattava määrä ns. varaavaa sähkölämmitystä, joka on vesikiertoinen. Näiden talojen liittäminen kaukolämmitykseen on teknisesti helppoa.

Kaukolämmitystä on Helsingissä tarjolla lähes koko kaupungissa ja verkostoa laajennetaan tarpeen ja kannattavuuden perusteella. Viimeaikainen pysyvä energian hintatason muutos laajentaa kaukolämmön luontaista aluetta myös vanhoilla pientaloalueilla sekä asiakkaan että Helsingin Energian näkökulmasta. Tulevan pitkäaikaisen kehityksen kannalta on merkittävää, että EU:n kaavailema vuoden 2013 jälkeinen yhteistuotannon kaukolämpöä tukeva päästökauppaan liittyvä osio toteutuu. Vuosittain liittyy kaukolämmitykseen noin 300 uutta asiakasta, joista puolet on lämmitystapaa vaihtavia. Helsingin Energia liittää kaukolämmitykseensä uudet asiakkaat, mikäli tämä on teknisesti mahdollista ja taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Kaikkien asiakkaiden liittymis- ja myyntiehdot ovat julkiset ja yhtäläiset ja sopimus on yksilöllinen ja asiakaskohtainen. Asiakkailla ei ole velvoitetta liittyä kaukolämmitykseen eikä myöskään Helsingin Energialla ole liittämisvelvoitetta. Ympäristöministeriön lausuntokierroksella olevan uuden rakennus- ja maankäyttölain mukaan kaavoittajalla olisi mahdollisuus velvoittaa uudisrakennuksia liittymään kaukolämmitykseen, mikäli se on alueella mahdollista. Vanhoja kiinteistöjä ei tämäkään velvoite koskisi. Helsingin Energian kannalta asialla ei ole suurta merkitystä, sillä uudisrakennukset valitsevat yleensä kaukolämmön, jos se on saatavilla lukuun ottamatta joitain ns. grynderipohjaisia yksittäisiä tapauksia. Suurempi lämmön myyntimäärien ja siihen liittyvän yhteistuotantosähkön määrän menetys Helsingin kaukolämmölle ja yhteistuotannolle kuitenkin tulee piilosähkölämmityksestä kaukolämmitetyissä kiinteistöissä eli sähköisistä lattialämmityksistä ja ilman esilämmityksestä sekä hallitsemattomasta sähköisestä lisälämmityksestä mukaan lukien ilmalämpöpumput.

Kaukolämmityksen laajentaminen on Helsingin Energian strategisen menestymisen perusta, joten Helsingin Energia huolehtii siitä, että kaukolämmitys on kilpailukykyinen ja samalla riittävän kannattava. Helsingin Energia liittää kaikki tarkoituksenmukaiset kohteet kaukolämmitykseen. Uudessa energian hintatilanteessa Helsingin Energia tulee laajentamaan kaukolämmitystään myös vanhoilla pientaloalueilla, jos se osoittautuu tarkoituksenmukaiseksi ja alueellisesti löytyy riittävästi kysyntää. Helsingin kaukolämmitys on katsottu olevan määräävässä markkina-asemassa, joten Helsingin Energian on kohdeltava kaikkia asiakkaitansa tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Liittymis- ja toimitusehdot sekä hinnastot ovat julkiset ja kaikille asiakkaille samat.

EHDOTUS Lautakunta päättänee antaa asiasta kaupunginhallitukselle esittelijän ehdotuksen mukaisen lausunnon.

(Veikko Hokkanen, puhelin 617 2900)

Nro 19

TÄMÄN KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

EHDOTUS Lautakunta päättänee, että tämän kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä.