”Keksinnöt tuovat hymyn huulille joka päivä”

Jari Kolehmaisen jokainen aamu alkaa hyvin.

Herätyskellon ärsyttävän pirinän sijaan hänet herättää hitaasti kirkastuva valo. Vähän ajan päästä radiosta alkaa kuulua vähitellen voimistuvaa musiikkia ja lopulta verhot alkavat nousta.

Kaikki tämä tapahtuu automatisoidusti – kuten moni muukin asia Kolehmaisen kotona. Hän on tosielämän Pelle Peloton. Intohimoinen keksijä, joka on luonut itselleen ja perheelleen ainutlaatuisen älykodin.

Projekti sai alkunsa vuonna 2013, kun Kolehmainen alkoi miettiä vaihtoehtoja kännykän herätyskellolle.

– Halusin herätä valoon, mutta silloin markkinoilla ei ollut tarpeeksi kirkkaita herätysvaloja. Piti luoda oma systeemi, Kolehmainen sanoo.

– Sitten vähän innostuin.

Uudesta kodista entistä älykkäämpi

Nöpö on ulkona, konemainen ääni ilmoittaa.

Se tarkoittaa, että Kolehmaisten kissa on päästetty parvekkeelle. Parvekkeen oven vieressä on nappula, joka aktivoi muistutuksen. Järjestelmä muistuttaa viiden minuutin välein siitä, että Nöpö pitää päästää takaisin sisälle.

– Se on ollut tarpeellinen keksintö. Olisimme unohtaneet kissan parvekkeelle monen monta kertaa ilman järjestelmää.

Kolehmaiset muuttivat vuodenvaihteessa omakotitaloon Järvenpäähän. Ennen sitä he asuivat kerrostalokolmiossa Helsingissä. Perheeseen syntyi viime vuonna tytär, ja lapsen kasvaessa ajatus omasta takapihasta alkoi tuntua hyvältä.

Entiseen kotiin rakennettu automaatiojärjestelmä siirtyi suurelta osin muuton mukana. Valoherätyksen lisäksi esimerkiksi suihkussa peseytymiseen käytettävää aikaa mittaava systeemi toimii edelleen.

– Kun suihkun laittaa päälle, kattoon syttyy vihreä valo. Vähitellen se muuttuu vaaleanpunaiseksi, ja kuuden minuutin jälkeen valo alkaa vilkkua punaisena.

Kaikki kodin valot on automatisoitu niin pitkälle, ettei katkaisimiin juuri tarvitse koskea. Esimerkiksi vessan valo syttyy liiketunnistimella ja pysyy päällä puoli tuntia.

– Entisessä asunnossa aika oli vain muutama minuutti. Sitä oli pakko pidentää, kun välillä valot sammuivat ennen kuin oli ehtinyt hoitaa asiansa, Kolehmainen sanoo ja nauraa.

Yksi vaikuttavimmista innovaatioista on se, että kodin valaistus elää päivärytmin mukaan. Valot himmenevät automaattisesti iltaa kohden, ja kun nukkumaan mennessä painaa talon uniasetukset aktivoivaa nappulaa, vain pienet yövalot jäävät päälle.

– Samalla järjestelmä hiljentää kaikki muistutukset ja laskee automaattisesti ajan, jonka vietämme sängyssä.

Lisääntynyt neliötila on innostanut Kolehmaisen kehittämään uutta. Nyt talon valaistus muuttuu myös vallitsevan säätilan mukaan.

– Kamera kuvaa taivasta suoraan talomme yläpuolella, ja katon valaistus muuttuu sen mukana. Jos taivas on selkeä, kattommekin on syvänsininen.

Kierrätys kunniaan

Samankaltaisia älykotijärjestelmiä olisi kenties saanut valmiinakin, mutta Kolehmainen on halunnut tehdä kaiken itse. Hänelle kyse on ennen kaikkea asioiden oivaltamisesta.

– Se tunne on upea, kun yhtäkkiä oma keksintö toimii. Ja että se on vielä aidosti hyödyllinen.

Kolehmainen on käyttänyt älykotinsa rakentamiseen lähes pelkästään kierrätyselektroniikkaa. Käytössä on esimerkiksi Kolehmaisen oma, 18 vuotta vanha läppäri, joka ei enää toimisi alkuperäisessä tarkoituksessa. Nyt se palvelee älykodin näyttönä.

– Koen tärkeänä sen, että vanhoille laitteille löytyy uutta käyttöä.

Ekologinen ajattelu ja energian säästäminen ovat useimpien Kolehmaisen keksintöjen ytimessä.

Ekologisuus on miehelle tärkeä arvo jo työn puolesta, sillä Kolehmainen laskee työkseen hiilijalanjälkiä D-mat-nimisessä pienyrityksessä. Yritys on juuri lanseerannut ilmastopalapelin, jossa palan koko vastaa hiilijalanjälkeä. Palasiin on koottu konkreettiset toimet, joilla jokainen voi pienentää ilmastokuormaansa.

– Ajattelen, että ekologisuudessa on lopulta kyse järkevyydestä ja säästeliäisyydestä. Minua yksinkertaisesti inhottaa, jos laitteet ovat koko ajan päällä.

Kolehmainen ei osaa sanoa tarkasti, paljonko älykodin järjestelmät lopulta säästävät energiaa – kuluttaahan systeemi itsessäänkin sitä. Siihen hän on kuitenkin tyytyväinen, että uudessa kodissa myös lämmitys on saatu automaation piiriin.

– Olen säätänyt niin, että lattialämmitys lukee sääennustetta 36 tunnin päähän ja lämmittää sen mukaan. Silloin lämpötila pysyy tasaisena. Olen myös rakentanut systeemiin koneoppivan algoritmin, eli järjestelmä kehittyy koko ajan.

Projekti, joka ei ole koskaan valmis

Aina kaikki ei mene putkeen älykodissakaan.

Kolehmaista naurattaa, kun hän muistelee erityisen mustaa hetkeä edellisessä kodissa. Valojen automaatiota säätelevä kone oli mennyt epäkuntoon, eikä asuntoon saanut valoja mistään.

– Korjasin sitten sitä konetta taskulampun valossa, hän hekottaa.

Myös viime kesän hellekeleillä kehitteillä ollut automatisoitu tuuletinjärjestelmä oli lähellä floppia. Kolehmainen vietti projektinsa kanssa monta kesälomapäivää ja oli moneen otteeseen menettää hermonsa. Tytär oli tuolloin vain parikuinen, ja vaimon mielestä arvokkaan vapaa-ajan olisi voinut käyttää muutenkin kuin tuulettimen kanssa kiroillen.

– Olen sen verran jääräpäinen, että yritän niin kauan, kunnes onnistun. Vaikka hermo menisi.

Jokaisen keksinnön jälkeen Kolehmainen on ajatellut, että nyt koti on valmis. Päätös on kestänyt keskimäärin päivän.

– Seuraavaksi pitäisi päivittää käyttöliittymää niin, että kaikelle olisi myös helppo manuaalisäätömahdollisuus. Ettei enää joudu menemään taskulampun kanssa vessaan, jos liiketunnistimesta on paristo loppu.

Innovointi tuskin loppuu koskaan. Se on Kolehmaiselle paitsi rakas harrastus, myös tapa olla. Häntä yksinkertaisesti kiinnostaa, miten asiat saa toimimaan.

– Minulla on pitkä historia hulluna keksijänä. Olin 6-vuotias, kun korjasin ukkini rikkoutuneen taskulampun.

Parasta on se, että omat keksinnöt tuovat hymyn huulille joka päivä.

– Se tuottaa aina yhtä hyvän olon, kun saa jonkin toimimaan. Siitä tunteesta en saa tarpeekseni.