Sähkö

Kaikki mitä olet halunnut tietää kaupungistumisesta – ja vähän enemmänkin

  • Teksti: Kati Kelola
  • Kuvat:
  • 22.08.2019

Jo puolet maailman väestöstä elää kaupungeissa. Kaupungistuminen on aikamme megatrendejä. Yli 10 miljoonan asukkaan jättikaupunkien määrä on kasvussa. Mitä tämä tarkoittaa tulevaisuudessa?

Helsingin Kalasatama valmistuu vuoteen 2040 mennessä, jolloin siellä on suunnitelmien mukaan uusia asuntoja 1 200 000 kerrosneliötä ja toimitiloja 400 000 kerrosneliötä.

Helsingin Kalasatama valmistuu vuoteen 2040 mennessä, jolloin siellä on suunnitelmien mukaan uusia asuntoja 1 200 000 kerrosneliötä ja toimitiloja 400 000 kerrosneliötä.

Jos saat Trivial Pursuitissa vuonna 2035 kysymyksen, mikä on asukasmäärältään maailman suurin kaupunki, oikea vastaus saattaa olla Indonesian Jakarta. Sen arvioidaan ohittavan väkiluvussa nykyisen ykköskaupungin, Tokion, vuoteen 2030 mennessä.

Jakarta kuvastaa tulevaisuuden suurkaupunkeja parillakin tapaa.

Ensinnäkin Jakartan kaltaisten megakaupunkien määrä on kasvussa. Megakaupungeiksi kutsutaan paikkoja, joissa on yli 10 miljoonaa asukasta. Tällä hetkellä niitä on maailmassa 34 ja vuonna 2030 YK:n ennusteen mukaan jo 43.

Suurin osa jättikaupungeista sijaitsee Aasiassa, ja yhdeksästätoista jopa kuusi Kiinassa. Euroopassa jättikaupunkeja on neljä, Etelä-Amerikassa viisi ja Afrikassa sekä Pohjois-Amerikassa kolme.

Jakarta on hyvä esimerkki siinäkin, että juuri Itä- ja Etelä-Aasian kaupungit kasvavat tällä hetkellä nopeimmin. Aasian ohella Afrikasta tulee toinen suurkaupunkien manner.

Megakaupungit ovat osa laajempaa maailmanlaajuista megatrendiä kaupungistumisesta. Jo yli puolet maapallon väestöstä asuu urbaaneilla alueilla, kun esimerkiksi vielä 1950-luvulla kaupunkilaisia oli vain 30 prosenttia.

Vaikka jättikaupunkien määrä kasvaa, eniten kasvavat keskikokoiset kaupungit. 1–5 miljoonan asukkaan kaupunkeja odotetaan olevan 597 vuoteen 2030 mennessä. Niitä on silloin 130 enemmän kuin vuonna 2018.

Ennusteet väestönkasvusta eri alueilla ja kaupungeissa ovat arvioita, sillä se, miten kaupungit missäkin päin maailmaa määritellään ja rajataan, vaihtelee. Mutta suunta on kaikkialla sama.

Hökkelikaupunki vai suunnitelmakaupunki?

”Työmahdollisuudet ovat iso syy”, ­Sitran johtava asiantuntija Mikko Dufva sanoo.

Maailman väestö valuu kaupunkeihin, koska siellä on työtä ja mahdollisuus parempaan toimeentuloon sekä tulevaisuuden näkymiä.

Kenties maailmanhistorian suurin ja nopein muuttoliike maalta kaupunkeihin on koettu Kiinassa.

Viimeisen 30 vuoden aikana liikkeellä on ollut peräti lähes 500 miljoonaa ihmistä. Aiemmin maaseutuvetoisessa Kiinassa jo 60 prosenttia ihmisistä elää nykyään kaupungeissa.

Parhaimmillaan kaupungit voivatkin tarjota juuri sitä, mitä sieltä lähdetään etsimään: parempaa elämää, mutta paljon riippuu siitä, millä tavalla kaupunki rakentuu. Janalle mahtuu monenlaisia paikkoja.

”Ääripäissä ovat hökkelikaupunki eli kontrolloimaton kaupungin leviäminen sekä suunnitelmakaupunki”, Dufva sanoo.

Holtittomasti paisuvissa kaupungeissa ongelmat ovat moninaisia, sillä rakenteet eivät pysy kasvavan ihmismäärän mukana. Asuntoja ei riitä kaikille tai tulokkailla ei ole niihin varaa, mikä johtaa slummien syntymiseen. Sähkö- ja viemäriverkot sekä muu infrastruktuuri puuttuvat tai toimivat vain osittain. Liikenne ruuhkautuu. On sosiaalisia ongelmia, kuten köyhyyttä, sairauksia ja suurta eriarvoisuutta.

Esimerkiksi Nigerian Lagosin 14–21 miljoonasta asukkaasta (arviot kaupungin asukasluvusta vaihtelevat tällä välillä) suurin osa asuu slummimaisilla alueilla, jotka eivät ole juoksevan veden tai viemäröinnin piirissä.

Suunnitelmakaupungeista äärimmäisenä esimerkkinä Dufva mainitsee Emiraattien aavikkokaupunki Masdarin. Se on oikeastaan hanke, jonka tavoitteena on ollut rakentaa maailman ensimmäinen alun perin hiilineutraaliksi suunniteltu kaupunki. Nyt tyhjästä aavikolle polkaistu paikka uhkaa jäädä keskeneräiseksi aavekaupungiksi jo ennen valmistumistaan, eivätkä päästötavoitteetkaan näyttäisi täyttyvän.

”Kaupungin oikean muodon täytyy löytyä näiden välistä. Ihmisten pitää olla mukana kaupunkirakenteen suunnittelussa”, Dufva sanoo.

Kaupungistuminen vaikuttaa ilmastonmuutokseen

Kaupungistumisesta ja väestön muuttoliikkeestä ei voida puhua puhumatta ympäristöstä. Kuvat ilmansaasteisiin häviävästä Pekingistä ovat mediasta tuttuja. Asfaltoidut ja rakennetut kaupungit tuottavat saasteiden lisäksi ympäristöönsä lämpöä.

Kaupungeilla on keskeinen vaikutus ilmastonmuutokseen – ja päinvastoin. Lähes kaksi kolmasosaa maailman energiasta kulutetaan kaupungeissa. Niissä syntyy myös yli 70 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä.

”Kaupungit ovat usein suuria energian ja resurssien käyttäjiä”, Dufva sanoo.

Parhaimmillaan ne voivat Dufvan mukaan olla kiertotalouden ja ilmastoratkaisujen suunnannäyttäjiä.

Monenlaisia vaihtoehtoja on jo kehitetty. Lämpenemis- ja viemäröintiongelmien ratkaisemiseksi osa kaupungeista on lisännyt puiden ja kasvien istutusta, ja rakennuksiin on tehty viherkattoja.

Tällaisia kaupunkeja kutsutaan Dufvan mukaan pesusienikaupungeiksi.

”Ne imevät sateita, tasaavat lämpöä ja puhdistavat ilmaa. Se tekee kaupungeista mukavampia elää.”

Helsinki, Tampere ja Turku kasvualueita

Suomessakin kaupunkeihin muutto on ollut käynnissä jo pitkään, ja kaupungistuminen ilmiönä näyttäisi vain kiihtyvän. Keväällä julkaistun ja laajasti uutisoidun Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n ennusteen mukaan Suomen maaseutu tyhjenee oletettua nopeammin.

Suomessa on ennusteen mukaan vuonna 2040 vain kolme kasvavaa kaupunkiseutua: Helsinki, Tampere ja Turku. Koko väestöstä 67,1 prosenttia asuu tuolloin kymmenen suurimman kaupunkiseudun alueella. Maakuntien väkilukua kasvattaa kansainvälinen muuttoliike.

Kaupungistuva väestö on Suomessa yhä vanhempaa. Yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa kaikissa maakunnissa. Lasten määrä puolestaan vähenee kaikissa muissa maakunnissa paitsi Ahvenanmaalla.

Kaupunkiseuduista Helsinki kasvaa väkimäärältään eniten. Infrastruktuurille se tarkoittaa, että Helsingin sähköverkkoon liittyy lähivuosina arvioiden mukaan 5 000 uutta sähkönkäyttöpaikkaa vuodessa, koteja ja yrityksiä.

Helsinki  tarvitsee lisää sähkönsiirtoa

”Kaupungistumistrendi tarkoittaa Helsingissä sitä, että kaupunki tiivistyy”, Helen Sähköverkon kehitysjohtaja Markku Hyvärinen sanoo.

Kaupunkirakenteen tiivistyminen koskee paitsi uusia myös vanhoja alueita. Niitä tullaan Hyvärisen mukaan rakentamaan toiseen tai kolmanteen kertaan, ja vanhoja rakenteita puretaan kasvun tieltä.

”Esimerkiksi vanhoja satama-alueita ja ratapihoja muutetaan uuteen käyttöön.”

Maa-alaa tarvitaan kasvavan väestömäärän vuoksi yhä enemmän asunnoille ja toimitiloille. Se tarkoittaa, että sähköverkon avojohdot on siirrettävä maan alle. Kaapeloinnin avulla maa-alaa vapautuu rakennuskäyttöön.

”Myös sähköä tarvitaan tulevaisuudessa enemmän”, Hyvärinen sanoo.

Tarve kasvaa myös siksi, että Helen valmistautuu sulkemaan Hanasaaren kaukolämpöä ja sähköä tuottavan voimalaitoksen vuoden 2024 loppuun mennessä. Osa korvaavasta kaukolämmöstä tuotetaan Hyvärisen mukaan sähköllä toimivilla lämpöpumpuilla. Myös liikenne sähköistyy tulevaisuudessa yhä enemmän.

”Tämä tarkoittaa, että sähköä täytyy tuoda pääkaupunkiin entistä enemmän Helsingin rajojen ulkopuolelta, eli sähkönsiirron tarve kasvaa. Tarvitaan järeämpiä verkkoja, samalla kun voimajohtoja siirretään maan alle”, Hyvärinen sanoo.

Energiatehokkuus on Hyvärisen mukaan parantunut viime aikoina niin paljon, että sähkön kulutuksen kasvu kokonaisuutena on kuitenkin maltillista verrattuna vaikkapa 1900-luvun loppuvuosikymmeniin.

Kaupungit ratkaisijan roolissa ilmastonmuutoksessa

Kaupungistumistrendin jatkuminen näyttää vääjäämättömältä, mutta ilmastonmuutos on asia, joka vaikuttaa muuttoliikkeeseen tulevaisuudessa yhä enemmän.

”Globaalilla tasolla keskeinen asia on, missä ihmiset pystyvät asumaan, kun sään ääri-ilmiöt lisääntyvät”, Sitran Mikko Dufva sanoo.

”Näemme jo nyt muuttoliikettä ei vain maalta kaupunkiin, vaan myös pois alueilta, joilla ei pysty enää asumaan.”

Merenpinnan nousu vaikuttaa rannikon tuntumassa tai matalilla alueilla asuviin ihmisiin.

”Kiinnostavaa on myös se, miten ilmastonmuutos ja jälkifossiilinen aika vaikuttavat tapaamme tehdä työtä tuomalla muutoksia toimialoihin.”

Kaupungit saattavat Dufvan mukaan saada ilmastonmuutoksen aikakaudella ratkaisijan rooliin.

”Kaupungit voivat nousta keskeiseen osaan kiertotaloudessa, kun kehitetään suhteellisen omavaraisia, kestäviä ja suljettujen kiertojen alueita”, Dufva sanoo.

”Mitä enemmän jaettavaa resurssia on samassa paikassa, sitä tehokkaammin se saadaan käyttöön.”