Terveiset uudelle hallitukselle – porkkanoita ja pitkäjänteisyyttä energiapolitiikkaan
Taannoin eräs edellisen hallituksen ministeri moitti meitä, että energiantuotantotekniikkamme on aivan 50-lukulaista. Tavallaan näin.
50-luvulla alettiin kehittämään kaukolämpöjärjestelmää, koska haluttiin eroon kiinteistökohtaisista lämmitysjärjestelmistä. Pääasiallinen syy silloin oli ilman laatu ja pienhiukkaspäästöjen vähentäminen. Ehkä ministeri kuitenkin tarkoitti, että olemme ajastamme jäljessä. Olen erimieltä.
Kenellä on vielä käytössään televisio 50-luvulta? Ei varmaan kenelläkään, mutta televisio löytyy silti. Kun käy läpi erilaisia energiateknisiä ratkaisuja, niin huomaa, ettei moni muukaan ratkaisu ole kovin uusi. Tuulivoimaa on hyödynnetty jo 1800-luvulla, lämpöpumpputekniikka ja aurinkopaneelit ovat olleet kaupallisessa käytössä kymmeniä vuosia. Se, että tekninen ratkaisu on kehitetty 60 vuotta sitten, ei tarkoita, että se on huono. Tekniikka kehittyy ja parantuu, myös energia-alalla.
Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ei varmasti ole yhtä oikeaa tapaa. Meillekin on ehdotettu monenlaisia ratkaisuja ja vielä useampia olemme itse miettineet. Ajattelumme keskiössä on resurssitehokkuus. Vaikka energiaa tehtäisiin uusiutuvista lähteistä, ei sitä saa tuhlata tuotanto- tai kulutuspuolella, tai matkamme kohti vähäpäästöisyyttä vain kasvaa.
Hyvä esimerkki tästä on lämpöpumput. Maalämpö on mainio ratkaisu kiinteistön lämmittämiseen: yhdellä osalla sähköä saa pumpusta riippuen kolmesta viiteen osaa lämpöä. Mutta jos lämpöpumppuja tarkastelee isossa kuvassa ja niillä syrjäytetään kaukolämpöä, joka on tuotettu tehokkaasti yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa, on tilanne toinen. Silloin jätetään tuottamatta yhteistuotannon sähkö, kun ei ole tarvetta lämmölle, JA lisäksi pitää jollain tuottaa lämpöpumpun tarvitsema sähkö. Useimmiten lisäsähkö tuotetaan fossiilisella lauhteella. Summasummarum, hävittiin tehokkuudessa ja päästöissä.
Hajautettu on nyt muodikasta. Uskomme myös, että energiantuotanto monipuolistuu ja uusia toimijoita tulee markkinoille. On isoa ja pientä, yksisuuntaista ja kaksisuuntaista, tasaista ja vaihtelevaa. Sähköntuotannossa auringolla on nyt selkeä kasvubuumi ja varmasti seuraavan kymmenen vuoden aikana aurinkosähkön määrä tulee moninkertaistumaan ja kehittyvä akkuteknologia vielä boostaa tätä kehitystä. Nähtäväksi jää, kuinka ison siivun aurinkosähkö saa koko sähkökakusta.
Lämmöntuotannossa ei ole nähtävissä yhtä selkeää voittajaa. Maalämpö ei ole tiiviin kaupungin ratkaisu ja geoterminen lämpö on vielä kokeiluasteella. Biomassaan pohjautuvia ratkaisuja varmasti nähdään, mutta enemmän alueellisena ratkaisuna kuin kiinteistökohtaisena, jolloin pienhiukkaspäästöt ovat paremmin hallittavissa.
EU:ssa on asetettu tavoitteeksi vähentää päästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 2030 suuntaviivoissa tavoitellaan 40 prosentin päästövähennystä. Helen on päästökaupassa ja kulkee tämän eurooppalaisen polun mukana. Mikäli päästöjä halutaan kansallisesti vähentää nopeammassa tahdissa kuin päästökauppa meitä edellyttää, niin tarvitaan myös valtiovallalta tahtotilaa olla mukana edistämässä tätä. Kolmelta ässältä toivomme johdonmukaista energiapolitiikkaa, reunaehtoina kustannustehokkuus, resurssitehokkuus ja toimitusvarmuus.