Pohjoismaiden energiantuotanto pähkinänkuoressa

Geotermistä energiaa Islannissa

Islannissa on runsaasti vesivoimaa sekä geotermistä energiaa, joista se tuottaa kaiken sähkönsä ja lämpönsä. Biomassaa ei Islannin karu luonto tarjoa käytettäväksi lainkaan. Islannin väkiluku on joukon pienin, noin puolet Helsingin väkiluvusta.

Norja saa sähkönsä vesivoimasta

Vuoristoinen maa saa kaiken sähkönsä vesivoimasta, jota riittää myös vientiin. Öljyä ja kaasua on yli oman tarpeen.

Kaukolämmitystä koko Norjassa on vähemmän kuin Helsingissä. Maassa on paljon sähkölämmitystä, mutta uusilla määräyksillä pyritään rajoittamaan suoran sähkönlämmityksen käyttöä, joten kaukolämmityksen lisäksi lämpöpumppujen määrä on kasvussa.

Tanskassa tuulta ja polttamista

Tanskan maastossa ei ole korkeuseroja, eikä siten vesivoimaakaan. Puolet sähköstä saadaan polttoaineista: hiilestä 25 %, biomassasta 12 %, kaasusta 6 % ja jätteistä 6 %. Toinen puoli saadaan tuulesta. Ydinvoima on Tanskassa lailla kielletty, mikä selittää hiilivoiman suuren määrän. Aurinkosähkö on nopeassa kasvussa, mutta se ei vielä näy tässä vuoden 2015 tilastossa.

Lämmöstä 40 % saadaan biomassasta, loput jätteistä, hiilestä ja kaasusta. Myös aurinkolämpö on kasvussa. Uusimpana käänteenä Tanskassa on ylimääräisen sähkön varastointi ja käyttö lämpönä. Maahan on viime aikoina alettu rakentaa suuria lämpövarastoja, joissa hyödynnetään sekä aurinkolämpöä että sähköä.

Ruotsi luottaa vesi- ja ydinvoimaan

Ruotsissa on runsaasti vesi- ja ydinvoimaa. Tuulivoimaa on enemmän kuin Tanskassa. Sähköstä tuotetaan vesivoimalla 47 %, ydinvoimalla 35 %, tuulella 10 %, biomassalla 6 % ja jätteillä 2 %. Lämpö tuotetaan pääosin biomassalla, jätteillä ja lämpöpumpuilla.

Ruotsissa ei ole koskaan ollut suuria hiilivoimaloita, koska ydinvoimaan on luotettu 70-luvulta lähtien. Ennen sitä sähköä tuotettiin öljyllä.

Suomi käyttää paljon biomassaa

Asukaslukuun nähden Suomi on maailman 15. metsäisin maa ja Pohjoismaiden metsäisin. Sähköstämme 12 % on peräisin metsäbiomassasta, joka on maailman ennätys, kiitos metsäteollisuuden. Lopun sähkön saamme ydinvoimasta (28 %), vesivoimasta (20 %), hiilestä (11 %), kaasusta (6 %) ja tuulesta (3 %). Tuonnin osuus (20 %) on Pohjoismaiden suurin. Lämmitykseen käytämme biomassaa, jätteitä, hiiltä ja kaasua. Lämpöpumppujen määrä on kasvussa.

Sähköntuotannon päästöjä arvioitaessa suuri tuonnin osuus on ongelmallinen, koska tuodun sähkön alkuperä vaihtelee tilanteen mukaan ruotsalaisesta vesi-, tuuli-. tai ydinsähköstä tanskalaiseen hiilisähköön tai venäläiseen kaasusähköön. Alkuperää ei käytetystä tilastosta voi päätellä.

Liikenne kaikissa Pohjoismaissa toimii pääasiassa öljyllä ja jonkin verran kaasulla.

Energia vaikuttaa teollisuuden rakenteeseen

Energian tuotanto Pohjoismaissa määräytyy siis paljon sen mukaan, millaisia energiaresursseja missäkin on käytettävissä.

Edullisesti käytettävissä oleva energian määrä on vaikuttanut teollisuuden rakenteeseen. Kun energiaa on edullisesti saatavilla, syntyy paljon energiaa kuluttavaa teollisuutta.

Alumiinin tuotanto kuluttaa paljon sähköä - siksi alumiiniteollisuutta on paljon sekä Norjassa että Islannissa. Norja on maailman seitsemänneksi suurin alumiinintuottaja 1,3 miljoonan tonnin vuosituotannollaan.

Suomessa ja Ruotsissa taas on energiaintensiivistä metsä- ja metalliteollisuutta, koska molemmissa on metsiä, malmia ja vesivoimaa, joiden varaan nämä teollisuudenalat ovat aikanaan rakentuneet.

Tanskassa ei ole energiaintensiivistä teollisuutta, mikä näkyy suoraan Tanskan vähäisenä kulutuksena. Sen sijaan Tanskalla on suuri kauppalaivasto. Tämä energiankulutus ei kuitenkaan ole mukana IEA:n (International Energy Agency) tilastoissa, joihin tämän blogin tiedot perustuvat.

Ilmasto-olosuhteiden vaikutus kulutukseen on helppo ymmärtää. Tanska sijaitsee huomattavasti lauhkeammalla vyöhykkeellä kuin Suomi. Enemmistö ruotsalaisistakin asuu Suomen eteläpuolella. Me tarvitsemme siksi enemmän lämmitystä kuin naapurimme.

Energiaa kuluu asukasta kohti eniten Islannissa

Katsotaan, miltä Pohjoismaiden energiankulutus näyttää asukaslukuun suhteutettuna. Yksikkönä kuvassa on havainnollisuuden vuoksi tehonkulutus asukasta kohti. Näin esimerkiksi Suomen kohdalla sähkön kulutus on 1600 wattia asukasta kohti. Tavallaan siis meillä jokaisella on yhtä mittaa palamassa 40 kpl 40 watin hehkulamppuja. Kaikki energiankulutuksemme vastaa 145 hehkulamppua, jonka tuottamiseen tarvitaan primäärienergiaa 195 hehkulampun verran.

Primäärienergialla tarkoitetaan energian tuotannossa käytettyä energiaa. Esimerkiksi jos voimalassa poltetaan polttoainetta 100 megawattitunnin edestä ja sähköntuotannon hyötysuhde on 40 %, saadaan 40 MWh sähköä, kun primäärienergiaa on käytetty 100 MWh. Auton moottori käyttää noin neljä kertaa enemmän primäärienergiaa öljyn muodossa kuin se tuottaa liike-energiaa autoon. Primäärienergian kulutus on aina selvästi suurempi kuin energian loppukäyttö.

Geotermisen sähkön tuottaminen tapahtuu huonolla hyötysuhteella; siksi Islannin primäärikulutus on suuri.

Sähkön osuus kulutetusta energiasta vaihtelee Norjan 50 % ja Tanskan 20 % välillä. Kaikki muu kulutus on polttoaineiden kulutusta lämmitykseen, liikenteeseen ja teollisuuteen. Vaikka siis Norja saakin kaiken sähkönsä vesivoimasta, yli 50 % maan käyttämästä primäärienergiasta on peräisin fossiilisista polttoaineista. Ruotsissa vastaava luku on 27 %, Suomessa 38 %, Islannissa 12 % ja Tanskassa, runsaasta tuulivoimasta huolimatta, peräti 66 %.

Mikä on vähäpäästöisen energian osuus?

Nykytietämyksen perusteella ihmisperäinen ilmastonmuutos johtuu pääosin hiilidioksidipäästöistä, jotka puolestaan johtuvat enimmäkseen energian tuotannosta. Siksi energian tuotantoon tulisi käyttää vain vähäpäästöisiä lähteitä. Katsotaan siis, miten fiksusti tämä asia on Pohjoismaissa hoidettu. Alla oleva kuva näyttää, kuinka monta prosenttia tuotannosta on vähäpäästöistä.

Vähäpäästöiseksi tässä lasketaan vesi-, tuuli-, aurinko- ja ydinvoima. Bio- ja jäte-energiasta lasketaan puolet, sillä päätin tässä vertailussa tehdä niin. EU:ssa kiistellään edelleen siitä, miten tämä pitäisi määritellä, joten määritellään se nyt näin. IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) määrittelee biomassan päästöjen olevan noin puolet maakaasun päästöistä. Jätteessä on paljon muovia, eli öljyä, joten se on osittain fossiilista polttoainetta.

Sekä biomassan että jätteen poltto päästää ilmakehään jokseenkin yhtä paljon hiilidioksidia kuin fossiiliset polttoaineet. Vähäpäästöisiksi ne lasketaan, koska muodostuvan hiilidioksidin oletetaan sitoutuvan takaisin kasvavaan biomassaan.

Islanti on tämän vertailun voittaja, hyvänä kakkosena Ruotsi. Jos laajentaisimme vertailua muihin Euroopan maihin, huomaisimme Pohjoismaiden kokonaisuutena pärjäävämme varsin hyvin, sähköntuotannon osalta aivan esimerkillisen hyvin. Päästövähennyksen osalta huomio tulisikin jatkossa keskittää sähkön sijasta lämmitykseen, liikenteeseen ja teollisuuden energiankäyttöön.

Vertailussa on käytetty uusimpia IEA:n (International Energy Agency) tilastoja vuodelta 2015.