Millainen on tulevaisuuden energiajärjestelmä?

Teksti: Seija Uusitalo

Johtaja Maiju Westergren Helenistä avasi tilaisuuden taustoittamalla nykytilannetta Helsingissä. Yksi haaste energiajärjestelmän kehittämiselle on mittakaava ja sijainti. Tiiviisti rakennetussa pääkaupungissa pidetään lämpimänä 600 000 ihmisen kodit. Energiantuotanto täytyy sovittaa asutuksen rinnalle, matkan päähän polttoainelähteistä.

Toisena haasteena Westergren mainitsi aikataulun ja kustannukset. Kivihiiltä korvaavat ratkaisut on näillä näkymin toteuttava 10 vuodessa. Tämä tarkoittaa sitä, että investointipäätökset on tehtävä muutama vuoden sisällä, koska laitosprojektit saattavat kestää lähes 7 vuotta luvituksesta toteutukseen.

Westergren muistutti, että Helsingissä on jo tehty monia ainutlaatuisia ratkaisuja: puhdistetun jäteveden hukkalämpö kierrätetään hyödynnettäväksi kaukolämpöverkossa, lämpöpumppuja käytetään jäähdyttämiseen ja lämmittämiseen, uusia jättimäisiä luolalämpövarastoja rakennetaan ja suunnitellaan. Uusia mahdollisuuksia seurataan tiiviisti, esimerkiksi geotermisen lämmön pilottia Espoossa.

Hiilidioksidi päästöstä raaka-aineeksi

Professori Jarmo Partanen Lappeenrannan yliopistosta nosti esiin sen, että sähköstä on tullut primäärienergialähde. Sähköistymisen toinen aalto tulee ja mullistaa muunkin kuin energiateollisuuden. Se vaikuttaa merkittävästi betoni-, teräs- ja kemian teollisuuteen, liikenteeseen sekä maatalouteen.

Partasen mukaan päästötön energiasektori muodostuu ydinvoimasta, uusiutuvasta energiasta ja hiilidioksidin talteenotosta.

Aurinko- ja tuulivoiman tuotannon vielä kasvaessa hiilidioksidi voidaan uusiutuvan sähkön avulla muuttaa haitakkeesta hyödykkeeksi, päästöstä raaka-aineeksi. Ja kun sähköä on yllin kyllin saatavilla, se voidaan valjastaa jopa elintarviketeollisuuden raaka-aineeksi: power-to-food-prosessissa proteiinikilon hinnaksi on laskettu 1,8 e/proteiinikilo (ilman investointikustannuksia), hinta on varsin kilpailukykyinen verrattuna esim. soijaan 1 e/kg, quorn 6 e/kg.

Jarmo Partasen mukaan uudet ratkaisut tuhoavat olemassa olevaa bisnestä ympäri maailmaa, siksi niitä vastustetaan myös voimakkaasti. Toisaalta uudet ratkaisut ovat valtava bisnesmahdollisuus.

Yleisökysymyksenä Jarmo Partaselle esitettiin vaikutus nettohiilitaseeseen: panokset ovat valtavia, mitkä ovat tulokset? Kun muutetaan sähkö polttoaineeksi, hyötysuhde on tällä hetkellä 50 %, tulevaisuudessa 60 %, sanoo Partanen. Tällä on siis huikea vaikutus hiilitaseeseen.

Kysyttiin myös miten kausivarastointi sopii järjestelmään, jossa teolliset prosessit vaativat jatkuvaa toimintaa. Partasen mukaan vety varastona välissä mahdollistaa sen, että prosessi toimii tasaisesti vuoden ympäri.

X-talous on jo täällä

Ilmasto- ja energiavastaava Olli Tiainen Greenpeace Suomesta muistutti, että 50 % Euroopasta tuotetusta energiasta menee lämmittämiseen tai jäähdyttämiseen. Tiainen uskoo, että X-talous on jo täällä. Se sisältää maalämpöä, lämpöpumppuja, aurinkolämpökeräimiä, aurinkopaneeleita ja tuulivoimaa, varajärjestelmänä toimii synteettistä kaasua käyttävä CHP-laitos.

Tiainen nosti esiin Helenin suunnitelmat Kruunuvuorenrannan luolalämpövarastoista: Tiaisen mielestä x-taloutta parhaimmillaan, näitä ratkaisuja tarvitaan lisää. Tiaisen mukaan mittakaava voi olla Helsingille myös etu – täällä voidaan tehdä isoja ratkaisuja ja saman tyyppisiä asioita kuin Euroopan muissa isoissa kaupungeissa.

Tiainen peräänkuulutti uutta systeemiajattelua: on haettava perinteiset sektorirajat rikkovia ratkaisuja.  Kattilamuutos ei riitä, tarvitaan systeemimuutosta. Rohkeaa muutosta liiketoimintaan ja tuotteisiin, Tiainen toivoi.

X-talous onkin Y-talous

Tietokirjailija Rauli Partasen kaava x-talouteen on: X-talous = Y-talous, Y = ydinvoima. Hyvä energianlähde keksittiin jo 1950-luvulla.

Rauli Partasen mukaan ydinvoima on ollut nopein tapa lisätä puhdasta energiantuotantoa. Uusiutuvan energian osuus on kasvava, mutta edelleen varsin vaatimaton. 

Rauli Partanen nosti esiin seikan, joka usein unohtuu: lämmön keskimääräinen kuukausittainen  tarve kesän ja talven välillä vaihdella jopa viisinkertaisesti. Tämä on iso ongelma energiajärjestelmän kannalta – järjestelmä kun täytyy mitoittaa kylmimpien pakkaspäivien mukaan.

Rauli Partanen korosti, että ydinvoima ei ole pelkkää sähköntuotantoa, vaan prosessia voidaan soveltaa sekä lämmöntuotantoon, teollisuuden prosessilämpöihin, meriveden suolanpoistoon sekä vetytalouteen.

Paneelikeskustelussa mielipiteitä esitettiin mm. päästökaupan toiminnasta ja toimimattomuudesta, täyskivihiilikiellon järkevyydestä ja lämpöpumppujen hyötysuhteista.

Helenin hallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu Kaisa Hernberg totesi, että pienistä modulaarisista reaktoreista (SMR) kerrotaan tekninen puoli ja hyvät ominaisuudet usein kovin tarkasti. Mutta mitä toimenpiteitä poliittisella tasolla tarvitaan? Ydinvoima ei ole pelkkä teknologiakysymys, vaan tarvitaan myös uutta lainsäädäntöä.

Rauli Partasen mukaan ydinvoiman on saatava poliittinen hyväksyntä ja peräänkuulutti tervettä uteliaisuutta. Hän myös arvioi, että tällä hetkellä SMR:lle ei lainsäädännöllisiä esteitä, mutta myönsi, että regulaatio on haastavaa ja huomioitava mm. uusia turvallisuusnäkökulmia.

Paneelikeskusteluissa nousi esiin myös kulutuksen joustot ja niiden vaikutus tulevaisuuden energiajärjestelmään. Maiju Westergrenin mukaan mennään yhä enemmän energy as a service -maailmaan. Asiakasta ei kiinnosta kilowatit, vaan olosuhteet. Paljonko kuluttajat ovat valmiita joustamaan olosuhteista?

Keskustelussa nousi esiin myös paljon puhuttu Saksan malli: Saksassa on panostettu paljon aurinkosähköön ja tuuleen, mutta korvattu niillä ydinvoimaa. Vaikutukset päästöihin ovat sen takia olleet toistaiseksi kovin pienet - Saksa on hyvä huono esimerkki energiajärjestelmän uudistumisesta.

Kaupunginvaltuutettu Atte Harjanne kysyi Olli Tiaiselta: Jos voidaan ratkaista ongelma vaihtamalla kattilaa, niin eikö se kuitenkin olisi hyvä? Tiaisen mielestä tällä hetkellä tilanne se, että kattilaa ei voida vaihtaa. Tiaisen mukaan tärkeintä on se, että hiilestä on luovuttava.

Harjanne nosti esiin sen, että hiilikielto ajaa huonoihin ratkaisuihin ja näki jopa riskinä, että kivihiilestä eroon pääsemistä pidetään tärkeämpänä kuin päästöjen vähentämistä.

Tiaisen mukaan sääntelyä on kaivattu, ja nyt sitä on hallitukselta tullut. Ilmastonmuutoksen lisäksi hallitus määrittelee nyt energiapolitiikan suuntaa.

Rauli Partanen oli yhtä mieltä Tiaisen kanssa siitä, hiilidioksidista päästävä eroon, mutta toivoi Greenpeacelta mahdollisuutta lupaavalle SMR-tekniikalle.

Puusta ja päästökaupasta käytiin vilkas mielipiteenvaihto. Huolta aiheutti se, että vaikka kivihiili kielletään Suomessa, se ei vähennä päästöoikeuksien määrää päästökaupassa. Päästökaupan ohjausta pidettiin myös hyvänä. Tällä hetkellä päästökaupan hinnat ovat nousussa, mutta eivät vielä riittävällä tasolla.