Sähköautoilun murroksessa meitä on moneksi
Ilmastopäästöjen pienentämiseksi sähköautoilu on hyvä välivaihe kohti yksityisautotonta maailmaa. Sähköautoilu on kalliiden hintojen ja alkuvaiheessa olevan palveluinfrastruktuurin vuoksi vielä harvojen herkkua ja kuohuttaa siksi tunteita. Jotta sähköautoilu voisi keskiluokkaistua, palveluiden tulee parantua ja ääriasenteiden muuttua.
Käyttäytymisen muuttaminen ei ole ihmiselle helppoa. Muuten eläisimme kaikki fiksummin, terveemmin ja nykyistä onnellisempina, sillä tietoa näihin tavoitteisiin pääsemiseksi on kyllä tarpeeksi – emme vaan useinkaan toimi niin kuin pitäisi.
Jos oman käyttäytymisen muutoksen ohjaaminen on vaikeaa, vielä vaikeampaa on ohjata yhteiskunnan ja kuluttajakäyttäytymisen suuntia suuremmassa mittakaavassa. Tärkein syy niiden ohjaamiseksi on kriittisessä vaiheessa oleva ilmastonmuutos, ei enää pelkkä kansanterveys tai hyvinvointivaltio. Paras keino muutokseen on ymmärtää ihmisen käyttäytymisen motiiveja, arvomaailmaa ja käytänteitä ja dynamiikkaa, joka syntyy yhteiskunnassa.
Yksi konkreettisimmista muutoksen alueista on liikenne, joka teollisuuden ohella saastuttaa ilmastoa kestämättömällä tavalla. Teollisuuden ja energiantuotannon puolella kehitellään kiivaasti ratkaisuja, joilla voidaan päästä sekä ilmastopoliittisiin tavoitteisiin että myönteisiin ympäristövaikutuksiin. Yksittäisen kuluttajan rooli on tehdä energiatehokkaita valintoja arjessa, mutta päävastuu lankeaa poliittiselle kansainväliselle koneistolle ja myös energiayhtiöille, joiden tulee löytää kestävämpiä energiantuotannon ratkaisuja.
Sähköautoilu vähentää saasteita ja kuohuttaa tunteita
Helen on pitkään tehnyt sähköautoilun tuotekehitystä ja pilotointeja, mikä näkyy katukuvassa vaikkapa Suomen ensimmäisenä pikalaturina Runeberginkadulla ja ensimmäisenä kaksisuuntaisena latauspisteenä Suvilahdessa. Kaksisuuntaisen lataamisen idea on se, että sähköauto voi toimia sähkövarastona, ja olla sillä tavoin mukana järjestelmässä, joka tasoittaa sähkönkäyttöä. Suvilahdessa tämä yhdistyy vielä aurinkovoiman hyödyntämiseen.
Liikenteessä ja liikkumisessa kuluttajan omat valinnat ja asenteet näkyvät herkästi. Viime aikoina työpajoissa ja haastattelemalla sähköautoilua tutkiessamme olemme havainneet, että sähköautoilu on jopa yllättävän tunteita herättävä aihe.
Sähköautoilun ikoni Teslan miljardööri Elon Musk on maailmalla niin nostettu kuninkaaksi kuin naurettu narriksi, mutta myös kotimaisessa keskustelussa tunteet kuohuvat laidasta laitaan. Siinä yksilöiden väliset erot korostuvat voimakkaasti. Jotta käyttäytymiseen voi vaikuttaa, täytyy tuntea käyttäjät.
Useita sähköautoiluidentiteettejä
Sähköautoilun parista voidaan tunnistaa varhaiset omaksujat, joille on taloudellisesti mahdollista hankkia sähköauto, ja joiden arvojen ja statuksen mukaista sähköautoilu on. Heidän tämänhetkiset huolensa liittyvät ensisijaisesti täyssähköautojen saatavuusongelmiin ja latauksen monenkirjavuuteen. Lataustoimijoita ja tapoja on useita erilaisia, eivätkä edes sähköautoja myyvät autokauppiaat ohjeista uusia sähköautoilijoita riittävän selvästi. Latauspisteitä on harvassa, ja akkujen kantamat ovat vielä lyhyitä. Apua odotetaan sekä palveluntarjoajilta että teknologian kehittymisestä.
Toinen ääripää on sähköautovihaajat. Heidän mukaansa sähköautot ovat liian hiljaisia ja siten vaarallisia jalankulkijoille, ne eivät kestä Suomen sääoloissa, ja niiden vuoksi joudutaan investoimaan verovaroja pitkittyviin ydinvoimaloiden rakentamisprojekteihin.
Näiden ääripäiden välille asettuvat vähäpäästöisen dieselauton hankkineet autoilijat ja hybridiautoilijat, jotka toivoisivat voivansa siirtyä sähköautoiluun, mikäli täyssähköautojen saatavuus olisi parempi eri hintaluokissa.
Statussymbolista keskiluokan kulkuneuvoksi
Hinnan lisäksi sähköautoilun leviämisen kannustin on latauspisteiden standardoituminen ja akkujen nykyistä pidempi kestoaika yhdellä latauksella. Edes valtion tarjoama rahallinen porkkana sähköauton hankkimiseen ei kuitenkaan riitä, ellei sähköautoilun käytännöt koe merkittävää muutosta: lataamisen ja matkanteon pitää vähitellen muuttua mutkattomaksi ja helpoksi ymmärtää.
Sähköautoilu muuttaa muotoaan statussymbolista vähitellen autoilevan keskiluokan tavaksi liikkua. Niin ainakin pitäisi käydä, mikäli hallituksen tavoitteet vuoden 2030 neljännesmiljoonasta sähköautosta Suomessa toteutuvat.
Käyttäytymisen ohjaamiseen ei auta pelkkä tieto. Jotta uudet käyttäytymisen tavat juurtuisivat, eri toimijoiden on yhdessä tehtävä sähköautoilu helpoksi ja haluttavaksi. Helen on mukana kehittämässä sähköisen liikenteen palveluja kohti keskiluokkaistuvaa sähköautoilua ennen automatisoidun autoilun toteutumista ja yksityisautoista tyhjeneviä katuja. Todellinen suuri käyttäytymisen muutos odottaa meitä tilanteessa, jossa yksityisautoilu ja auton omistaminen jäävät historiaan.