Kesätöissä Helenissä – onnistumisen tunteita ja huippua porukkaa

On vaikea kuvailla sitä kiitollisuuden määrää, jonka koin, kun sain tietää kesätöistä Hanasaaren voimalaitoksella. Koronapandemian takia työllisyystilanne on ollut epävarma, eikä harjoittelupaikan saaminen ollut itsestäänselvyys.

Pinja Koskinen harjoittelee koneiden huoltoa Hanasaaren voimalaitoksen konepajalla.

Sain viiden kuukauden kesätyön Hanasaaren voimalaitoksella koneasentajaharjoittelijana. Työnkuvaan kuuluu vaihdelaatikkojen, pumppujen, murskaimien, moottorien ja muiden samantyyppisten koneiden huolto. Puramme ja pesemme osat, vaihdamme kuluneet osat, kuten laakerit ja tiivisteet, sekä lopuksi kasaamme kaiken takaisin toimintakuntoon. Korjatut laitteet asennetaan joko takaisin laitokselle tai viedään varastoon odottamaan myöhempää tarvetta.

Päivä lähtee käyntiin jatkamalla keskeneräistä korjaamista tai aloittamalla uuden laitteen parissa työskentely. Laitteita tuodaan konepajalle Helenin eri laitoksilta. Teemme töitä tavallisesti pareittain tai yksin, jos on kyseessä pienempi huolto. Teemme yhteistyötä muiden ryhmien kanssa, jos osia tarvitsee vaikkapa hitsata tai sorvata. Päivittäisiin työtehtäviini kuuluu ruuvien ja muttereiden irrotusta sekä osien puhdistusta. Tarvittaessa maalaamme koneiden ulkopintoja metallin suojaamiseksi syöpymiseltä.


Tärkeintä olla aidosti kiinnostunut

Aloitan syksyllä opintojeni kolmannen vuoden Aalto-yliopistossa - opiskelen ympäristö- ja energiatekniikkaa. Teknillinen ala on tuntunut omalta, vaikka välillä kaipaisi käytännönläheisyyttä ja konkreettisia harjoittelutöitä. Opintoja varten ei ole pakollista harjoittelua, mutta halusin oman alan kokemusta ja makua työelämästä. Varsinaisia odotuksia tai ennakkoluuloja minulla ei ollut lainkaan, vaan lähdin avoimin mielin kohti kesää.

Töiden aloitus toukokuussa jännitti, sillä minulla ei ollut yhtään kokemusta energia-alalta tai koneasentamisesta. Toisaalta mielenkiintoa alaa kohtaan ja innostusta oppia oli valtavasti. Polkupyörän korjaamisesta olen oppinut tavallisimpien työkalujen käyttöä sekä oppinut ymmärtämään, millaisilla mekanismeilla osat toimivat. Ilokseni sain huomata, että osaamattomuus ei ole haitannut ollenkaan, vaan pärjään siinä missä alalta kokemusta omaavat harjoittelijatkin. Tärkeintä on olla aidosti kiinnostunut oppimisesta, kysyä kun ei ymmärrä ja pysyä nöyränä. Virheitä parin kuukauden ajalle on sattunut muutamia, mutta niistä oppii parhaiten.

Työkaverit opettavat ja kannustavat

Työstä saa eniten irti, kun tekee itse mahdollisimman paljon. Iso kiitos pajan työkavereille, jotka neuvovat aina tarvittaessa ja kannustavat luottamaan itseensä. Vielä pari kuukautta sitten laakerin lämmitys ja laitto akselille hirvittivät (ja epäonnistuivatkin), mutta nyt se sujuu jo hyvin. Yllätyksenä tuli, kuinka hyvin muut heleniläiset ovat ottaneet minut mukaan porukkaan, vaikka en ole tyypillisin harjoittelija. Olen melko erilaisesta taustasta ja koulutuksesta kuin muut pajalla.

Työkaverit ovat mieluusti opettaneet minulle kaikenlaisten koneiden ja laitteiden käyttöä, minkä ansiosta voin tehdä monta vaihetta itsenäisesti. Eräs henkilö opetti jopa puukon teroittamista, kun pyysin. Ihan huippua porukkaa! Viikko viikolta tulen varmemmaksi omasta osaamisestani ja voin osoittaa, ettei kokemattomuus ole este.

Pinja Koskinen

Pinja Koskinen

Pinja Koskinen opiskelee ympäristö- ja energiatekniikkaa Aalto-yliopistossa. Hän on kesätöissä Hanasaaren voimalaitoksella koneasentajaharjoittelijana.