EU:n energiaratkaisut vaikuttavat myös suomalaisiin kaupunkeihin – vaikuttamisen paikkoja on useita
EU-sääntely vaikuttaa energian hintoihin ja päästöihin myös Suomessa. Helenin EU-edunvalvontapäällikkö Miikka Koski ja Energiateollisuuden edunvalvontapäällikkö Antti Kohopää tiivistävät, missä nyt mennään EU:n keskeisten energiaan liittyvien lakialoitteiden näkökulmasta ja miten lakialoitteet vaikuttavat suomalaisiin energia-alan toimijoihin ja tavallisiin kaupunkilaisiin.
Kaukolämpö on nostettu isoon rooliin Euroopan unionin energiaa koskevissa lainsäädäntöaloitteissa. Päästövähennysten toteutumisen kannalta kaukolämmön tuotantomenetelmät ovat oleellisia, ja meneillään olevat EU-hankkeet voivat joko nopeuttaa tai hidastaa kaukolämmön puhdistumista – siksi lainsäädäntöön on juuri nyt tärkeää vaikuttaa.
Euroopan komission päätavoitteena on päästövähennysten nopeuttaminen. Uuden ilmastolain mukaan päästöjen tulee vähentyä vuoden 1990 tasosta aiemman 40 prosentin sijasta 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. EU-energialainsäädännön keskeisiä lakeja uudistetaan uutta päästövähennystavoitetta vastaaviksi niin kutsutulla Fit for 55 -paketilla.
Suomalaisissa kaupungeissa yleisimmän lämmitysmuodon kaukolämmön kehittymisen kannalta keskeisimmät lakialoitteet ovat energiatehokkuusdirektiivi, uusiutuvan energian direktiivi ja rakennusten energiatehokkuusdirektiivi, minkä lisäksi EU:n päästökauppajärjestelmä ohjaa kaukolämmön polttoaineita puhtaampaan suuntaan.
Miksi EU-lainsäädännön seuraaminen on tärkeää?
Miikka Koski: EU-politiikka ei ole ulkopolitiikkaa. Jokainen Euroopan unionin energiapäätös vaikuttaa myös meihin, sillä suurin osa suomalaisista on kaukolämmön piirissä. Kaikkien kaukolämmöntuottajien on tärkeää olla hereillä, ja Suomen kaltaisen pienen maan täytyy löytää yhteistyökumppaneita ympäri Eurooppaa.
Antti Kohopää: Monet kaukolämpöyhtiöt ovat hyödyntäneet teollisuuden hukkalämpöjä jo pitkään, ja sitä on voitu Suomessa edistää kevyellä sääntelyllä huomattavasti. Tavoite on saada samanlaisia ajatusmalleja EU-tasoiseen sääntelyyn. Joskus yksityiskohtien pureskelu voi tuntua turhauttavalta, kun kyse on asiasta, kuten kuluttajalle tarjottavasta informaatiosta tai energiatehokkuustoiminnasta, joissa Suomen tilanne on jo hyvällä mallilla. Euroopan unionin sääntelystä ei kuitenkaan voi jättäytyä pois, kun on osa Euroopan unionia.
Mikä on päästökauppadirektiivin merkitys päästöjen vähentämisessä?
Miikka Koski: EU:n päästökauppajärjestelmä on osoittautunut toimivaksi, ja päästökauppadirektiivi on uudessakin lainsäädännössä keskeinen. Mitä useampi toimiala vähentää päästöjään, sitä parempi. Siksi päästökauppaa pitää laajentaa potentiaalisille päästövähennysaloille kuten liikenteeseen, teollisuuden prosesseihin ja rakennusten lämmitykseen.
Antti Kohopää: Päästökauppadirektiivi ohjaa koko toimialaa vähäpäästöisyyteen kaikkein tehokkaimmin. Tällä hetkellä markkinaehtoinen päästökauppa koskee erityisesti raskaan teollisuuden ja energiantuotannon päästöjä. Päästökaupan laajennus on se keino, jota kautta päästövähennykset todella tapahtuvat ja päästökatot asetetaan. Euroopassa on – toisin kuin Suomessa – paljon lämmitystä, johon ei vielä kohdistu juuri minkäänlaista hinnanohjausta. Jos päästöjä ei hinnoitella, ihmiset eivät patistamatta vaihda öljy- ja kaasukattiloitaan puhtaampiin vaihtoehtoihin.
Mitä energiatehokkuusdirektiivien tulee varmistaa?
Miikka Koski: Energiatehokkuusdirektiivissä tulee varmistaa, että uudet hankkeet toteutetaan resurssitehokkaasti ja että myös vanhoilta hankkeilta vaaditaan enemmän. Vapaaehtoiset energiatehokkuussopimukset ovat osoittautuneet toimiviksi. Ne lisäävät kannattavuutta. Siksi ne tulisi pitää direktiivin pohjana.
Antti Kohopää: Energiatehokkuusdirektiiviin liittyvässä sääntelyssä olennaisinta ovat energiatehokkuussopimukset sekä se, miten hukkaan menevät energiavirrat saadaan käyttöön.
Rakennusenergiatehokkuusdirektiivin tulee taata, että eri tavoin tuotettuja uusiutuvan energian muotoja kohdellaan tasa-arvoisesti. Sääntelyn tulisi kohdistua rakennukseen ja sen energiatehokkuuteen, ei siihen, mistä energia tulee.
Mitä uusiutuvan energian direktiivissä pitää ottaa huomioon?
Miikka Koski: Uusiutuvan energian direktiivissä Suomen kannalta olennaista on, että metsäpohjainen biomassa säilyttää asemansa kestävänä energianlähteenä. Tämä tulee tehdä käsi kädessä hiilinielujen kanssa. Heleninkin toiminnan kannalta on tärkeää, että hukkalämmöt käsitetään lähtökohtaisesti uusiutuvaksi energialähteeksi. Myös tuulivoimaa on järkevää lisätä ympäri Eurooppaa.
Antti Kohopää: Uusiutuvan energian direktiivi tulee olemaan keskeinen kaukolämmön ja lämmityksen markkinamallin kannalta. Odotan mielenkiinnolla, tuleeko siihen pakottavaa lainsäädäntöä ottaa hukkalämpöjä tai uusiutuvaa lämpöä kaukolämpöverkkoihin.
Onko energiaverodirektiivi ajan tasalla?
Miikka Koski: Energiaverodirektiiviä uudistetaan paraikaa. Verotusta tulee kehittää niin, että se suosii päästöttömiä teknologioita. Taloudelliset keinot ohjaavat tehokkaasti kohti puhdasta tulevaisuutta.
Antti Kohopää: Verotuksen rakennetta harmonisoiva energiaverodirektiivi on erittäin kiinnostava. Koska verotusratkaisut vaativat kaikkien jäsenmaiden hyväksynnän, energiaverouudistus tulee kuitenkin olemaan vaikea urakka.
Miten päästökaupan tuotot voivat edistää puhtaampaa energiantuotantoa?
Miikka Koski: Päästökaupan tuloja on tärkeä ohjata enemmän TKI-hankkeisiin eli tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioon. Näin uusista teknologioista voidaan kehittää kustannustehokkaita, käyttökelpoisia järjestelmiä. Erilaiset hiilensidontateknologiat nostavat merkitystään tulevaisuudessa. Sidottua hiilidioksidia voisi hyödyntää esimerkiksi vedyntuotannossa.
Tällä hetkellä tuottoja kanavoidaan itäisten jäsenmaiden energiajärjestelmien modernisaatioon. Vaarana on, että Itä- ja Keski-Euroopan maakaasuun nojaavat maat vastustavat pohjoismaisesta näkökulmasta hyviä lakiesityksiä ja lainsäädäntöön jää fossiilista tuotantoa tukevia esityksiä. Lainsäädännön tulee ohjata aidosti kestäviin teknologioihin, joilla ilmastonmuutosta torjutaan.
EU:n kestävän rahoituksen taksonomia eli luokittelu ohjaa ilmastotavoitteiden mukaista rahoitustoimintaa. Keskustelua käydään muun muassa siitä, mitkä teknologiat sisällytetään kestäviksi rahoituskohteiksi, ja luokitellaanko maakaasu ja ydinvoima ei-kestäviksi teknologioiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Antti Kohopää: Jos tuottoja ylipäänsä pitää korvamerkitä, tutkimus ja kehitys sekä kokeellinen toiminta eli demotoiminta olisivat sopivia kohteita. Oma keskustelunsa on se, missä määrin päästökaupan tuotot ohjataan Euroopan unionille ja missä määrin valtioiden omiin budjetteihin sekä paljonko päästökauppatuloja käytetään oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseen ja hiili-intensiivisimpien valtioiden tukemiseen.
Miten eri energialähteet luokitellaan poliittisesti? Entä miten uudet teknologiat sijoittuvat niiden rinnalle?
Miikka Koski: Poliittisessa kärjessä kirkkaan vihreinä loistavat tuuli- sekä aurinkovoima, ja vesivoima myös yhä melko vihreänä. Biomassa ja metsätalouden sivutuotteet ovat jo hailakampia. Kaikkein puhtaimmaksi ja vihreimmäksi tulisi luokitella hukkalämmöt, koska niiden tuottamiseen ei käytetä lainkaan uutta primäärienergiaa. Tämän ymmärryksen lisäämisessä on kuitenkin kaikista eniten tehtävää EU-tasolla.
Antti Kohopää: Halu luokitella energialähteitä poliittisesti on valitettavasti kasvanut. Aiemmin jakolinja kulki fossiilisissa polttoaineissa ja uusiutuvissa energianlähteissä. Samalla ydinvoimasta Euroopan unionissa ei ole juuri puhuttu. Nyt myös uusiutuvien polttoaineiden sisälle on muodostumassa jakolinjoja. Kaasu on politisoitunut uuden muuttujan – vedyn – myötä.
Mitä odotatte uusilta teknologioilta?
Miikka Koski: Seuraan mielenkiinnolla esimerkiksi mereen pohjautuvien energiaratkaisujen kehittymistä kustannustehokkaiksi sekä pienmodulaarireaktorien kehittymistä kaupalliseen käyttöön. Odotan myös, miten tulevaisuudessa vedyntuotannon hukkalämpöjä voisi hyödyntää myös kaukolämmön tuotannossa.
Antti Kohopää: Vety tulee olemaan tärkeä osa päästövähennyspalettia. Erityisen kiinnostava vety on sen takia, että se mahdollistaa päästövähennyksiä sektoreilla, joilla vähennysten toteuttamista on aiemmin pidetty todella hankalana. Sähkön avulla tehty vety voi tulevaisuudessa olla raaka-aineena monissa metalli- ja kemianteollisuuden prosesseissa tai vaikkapa ruoantuotannossa. Vedyn tuotannossa syntyy myös hukkalämpöjä, mikä on kaukolämpöyrityksille mahdollisuus.