Säästän – vai säästänkö sittenkään?
Pohdintaa energian kulutuksesta ja omasta hiilijalanjäljestä.
Valtakunnallinen energiansäästöviikko on tutulla paikallaan lokakuussa viikolla 41 eli ensi viikolla. Olen taas innokkaasti mukana. Tai ehkä en kuitenkaan niin innokkaasti kuin viettäessäni sitä ensimmäisen kerran vuonna 1999? Alkuaikoina Helen oli niitä harvoja yrityksiä, jotka osallistuivat ja olin ylpeä mm. siitä, että saimme Motivalta kunniakirjan uudenlaisesta näkyvyydestä energiansäästöviikolla. Pikkuhiljaa tapahtuma on vakiinnuttanut asemansa yritysten kalentereissa ja toimintatavat ovat monipuolistuneet yrityksistä yksilötasolle ja some-maailmaan.
Kun tutkin kalenteriani vähän tarkemmin, huomaan, että kappas vain, energiansäästöviikon aikoihin viime vuonna olin Islannissa ja kodin sähkönkulutukseni oli tuolloin luonnollisesti poikkeuksellisen alhaisella tasolla. Lopputulos oli kuitenkin ilmaston ja eurojen kannalta taatusti negatiivinen. Pistää miettimään, että ohjautuuko osa saavutetuista säästöistä, tai peräti kaikki, välillisen energiankulutuksen kautta muuhun kulutukseen? Ovatko palvelujen tuottajat sittenkin avainasemassa energiatehokkuudessa? Vai pitäisikö minun tyytyä ulkomaan matkojen sijasta kotimaan matkailuun tai peräti pysyä sittenkin kotona vaikka lukemassa kirjoja toisten tekemistä matkoista led-lampun valossa?
Onneksi voin luottaa siihen, että Helsingissä on yksi maailman energiatehokkaimmista energiantuotanto- ja jakelujärjestelmistä. Sen ansiosta energiansäästöviikolla kuluttamastani kodin lämmitysenergiasta on jo säästetty minun puolestani ”ennakkoon” noin 60 % primäärienergiaa. Voin siis hyvällä omallatunnolla toivottaa tästä energiansäästön ”rebound”-ilmiöstä huolimatta kaikille helsinkiläisille antoisaa energiansäästöviikkoa.