Ruokahävikki pienemmäksi ja hukkalämmöt hyödyksi
Yksittäisen suomalaisen ilmastojalanjälki koostuu suurimmalta osin liikkumisesta, ruuasta ja lämmityksestä. Niihin kaikkiin voi onneksi arjen valinnoilla vaikuttaa.
Pahus! Piimä on mennyt yli päiväyksen, ja viikonlopun jäljiltä jääkaapista löytyy jos jonkinmoista jämää. Sisäinen martta minussa herää. Piimästä voisi leipoa ihanan maustekakun. Ylijääneistä perunoista ja porkkanoista tulee oiva pyttipannu, kun sitä vähän höystää nakeilla. Perunamuusista saisi isomummin lepuskoja. Mitähän vielä keksisi?
Elämä kolmen teini-ikäisen kanssa tarkoittaa, että ruokaa on aina joko liian vähän tai liian paljon. Harvoin onnistun tekemään ruokaa juuri sen verran, että vatsat ovat täynnä ja kulhot tyhjät. Jos ruokaa jää paljon, sen voi tarjoilla seuraavana päivänä, mutta hankalimpia ovat muutamat yksinäiset ruuan tähteet. Pohjaksi seuraavaan ruokaan, evääksi töihin vai kompostiin? Ruuan poisheittäminen tuntuu aina ikävältä. Varsinkin kun miettii, mitä kaikkia vaiheita se on käynyt läpi, ja paljonko erilaisia resursseja on tarvittu, ennen kuin ruoka on päätynyt lautaselle.
Hävikit käyttöön
Liikkumisesta, ruuasta ja lämmityksestä koostuu suurimmalta osin yksittäisen suomalaisen ilmastojalanjälki, ja näihin kaikkiin voi arjen valinnoilla vaikuttaa. Helenin tehtävä on tarjota ilmastoneutraaleja lämmitysratkaisuja ja kehittää tuotantoa vähäpäästöiseksi.
Samoin kuin jokaisen kannattaa vähentää ruokahävikkiä, myös me Helenillä kehitämme keinoja vähentää hukkalämpöjä: kierrätämme ja jalostamme niistä uutta kaukolämpöä. Tuorein esimerkki tästä on parhaillaan rakennettava Esplanadin lämpöpumppulaitos, Katri Vala -lämpöpumppulaitoksen pikkusisko. Kaukojäähdytyksen ja lämpöpumppujen avulla keräämme helsinkiläisistä kodeista ja kiinteistöistä talteen hukkalämpöjä. Ne ovat peräisin auringosta, koneista ja laitteista - ja tietysti meistä ihmisistä.