Blogi / 20.4.2018

Palava kivi takaa Viron energiaomavaraisuuden

Palavalla kivellä eli öljyliuskeella on iso rooli Viron sähkön tuotannossa. Oma luonnonvara hyödynnetään maksimaalisesti. Virossa energiainvestointeja ohjaa omavaraisuus; muiden armoilla ei haluta olla.

Teksti: Maiju Westergren

Pitkäaikainen toiveeni päästä vierailemaan Viroon palavan kiven laitoksille toteutui vihdoin tänä keväänä. Opin paljon palavasta kivestä ja myös Viron energiapolitiikasta, mutta myös yllätyin.

Viron energiantuotanto on vuosikymmenten ajan nojannut palavan kiven hyödyntämiseen. Palava kivi eli öljyliuske on kiveen sitoutunutta öljyä. Sitä on paljon erityisesti Koillis-Virossa Narvan alueella. Palavaa kiveä kaivetaan suhteellisen läheltä maanpintaa, noin 15-30 metrin syvyydeltä, yleisimmin avolouhoksena.

Palava kivi on siitä erikoista, että sen poltossa syntyy todella paljon tuhkaa, lähes puolet polttoaineen painosta. Tuhkaa tulee niin paljon, että vaikka sitä hyötykäytetään moniin paikkoihin, iso osa pitää kuitenkin läjittää. Narvassa näkyikin valtavia, hehtaarien laajuisia ja 30-50 metriä korkeita tuhkakasoja, jotka ovat tulosta vuosikymmenten aikaisesta palavan kiven polttamisesta.

Ennen matkaa olin siinä käsityksessä, että Viro hiljalleen ajaisi alas fossiilisen palavan kiven laitoksiaan ja siirtyisi sähkön tuotannossaan muihin, puhtaampiin energialähteisiin. Näin ei kuitenkaan ole, vaan erityisesti sähkön tuotannossa palavalla kivellä on edelleen iso rooli. Sähköstä iso osa tuotetaan palavalla kivellä isoissa lauhdelaitoksissa, joiden hyötysuhde on vain 35–40 prosenttia. 

Kun Suomessa energiainvestointeja ohjaavat ilmasto- ja ympäristötekijät, Virossa tärkein ohjaava tekijä on omavaraisuus. Palavaa kiveä halutaan käyttää, ja lähiajan tehdyt ja tulevat investoinnit varmistavat lisääntyvän käytön.

Sähkö liikkuu Suomen ja Viron välillä

Uusiutuvia energialähteitä, erityisesti metsähaketta, on lisätty Viron lämmöntuotannossa. Kun vielä pari kymmentä vuotta sitten pääosa Viron kaukolämmöstä tehtiin raskaalla polttoöljyllä, nykyään iso osa kaukolämmöstä tuotetaan metsähakkeella ja jätteellä. Kaukolämmityksessä muutos on siis ollut iso.

Viro on suurimman osan vuodesta samaa sähkön hinta-aluetta Suomen kanssa, ja Viro tuo paljon sähköä Suomesta, koska useimpina tunteina sähkö on Suomessa halvempaa kuin Virossa. Toisaalta, kun Suomessa hinta on korkealla, tulee meille paljon sähköä Virosta -  juuri palavan kiven laitoksilta.

Lain mukaan Virossa pitää olla omaa sähköntuotantokapasiteettia vähintään 110 prosenttia omasta huippukulutuksesta. Muiden armoilla ei haluta olla, mikä on ymmärrettävää tuntien Viron lähihistorian.

Digi-Viro on myös Öljy-Viro

Viro on myös kohtalaisen kokoinen öljyntuottaja. Palavasta kivestä tehdään pyrolyysin eli kuivatislauksen avulla kevyttä polttoöljyä, jonka rikkipitoisuus on 1 prosentti. Suurimman osan tästä Viro myy maailmanmarkkinoilla. Öljyn tuotanto kannattaa, sillä siitä saa paljon paremman hinnan kuin sähköstä. Digi-Viro on siis myös Öljy-Viro.

Viron energiastrategia tähtää palavan kiven kasvavaan hyödyntämiseen. Palavaan kiveen perustuvaa sähkön- ja öljyntuotantoa kasvatetaan. Vanhoja laitoksia on modernisoitu ja uusia rakennettu. Viroa ajaa omavaraisuus ja oman luonnonvaran maksimaalinen hyödyntäminen. Toki uusiutuviakin lisätään; metsähaketta, tuulta ja aurinkoa. Myös uusiutuvat tukevat energiaomavaraista Viroa.

Päästökaupan poikkeuksista olisi aika luopua

Viron energiantuotanto kuuluu Euroopan Unionin päästökauppaan. Kuinka sitten on mahdollista, että Viro voi lisätä fossiilisen palavan kiven käyttöä, kun hiilidioksidipäästöjä pitäisi nimenomaan vähentää?

Öljynjalostus ei kuulu päästökauppaan, joten päästökatto ei kosketa sitä, mutta sähköntuotanto kyllä kuuluu. Melko uutena jäsenvaltiona Viroon sovelletaan päästökauppadirektiivin artiklaa 10c, joka mahdollistaa vielä toistaiseksi ilmaiset päästöoikeudet palavasta kivestä tehdylle sähkölle, kun muuten sähköntuotanto ei saa ilmaisia päästöoikeuksia. Aikoinaan siirtymävaiheen säännöksi tarkoitetusta artiklasta 10c on valitettavasti tullut saavutettu etu.

Olisi markkinoiden toimivuuden kannalta parasta, että kaikista poikkeuksista ja tuista pikkuhiljaa luovuttaisiin ja kaikki toimisivat samoilla säännöillä. Toimiva päästökauppa ja tiukat tavoitteet ovat paras tae hiilidioksidipäästöjen vähenemiselle.

 

Kuvassa olevat Eesti Energian palavan kiven laitokset Narvassa tuottavat 1200 MW sähköä, alle 40 % hyötysuhteella (Viron huippukulutus alle 2000 MW, Suomen 15 000 MW). Viro onkin sähkön nettoviejä, sähköä viedään paljon naapurimaahan Latviaan.

Lue lisää aiheesta

Lämpö