Pystymmekö näkemään metsän puilta?

Kivihiili pitää korvata. Fossiilisista on päästävä eroon. Puuenergialla Suomi nousuun. Mutta hetkinen  – eikö tämä ollutkaan niin yksinkertaista?

"Puuhaketta tarvitaan 8-kertainen määrä verrattuna kivihiileen. Ja – hiilidioksidipäästöt piipun päästä käytännössä 15 % korkeammat? Entä albedovaikutus? Kaskadiajattelumalli? Kuljetusten päästöt ja vaikutukset? Jos sellu on tulevaisuuden puuvilla, riittääköhän sitä kaikille? Miten meillä voi olla vielä hiilikasa Hanasaaressa, kun Silicon Valley’ssä imuroidaan jo hiilidioksidia ilmasta?"

Nämä ovat satunnaisia ajatuksia, joita lokakuun alussa alkaneessa työssäni energiajärjestelmän uusien konseptien asiantuntijana on enemmän tai vähemmän tosissaan noussut pintaan. Ensimmäiset kuukaudet energiasektorilla ovat, biomateriaaleista väitöskirjan tehneelle prosessi-insinöörille, olleet äärimmäisen mielenkiintoiset! Taustastani johtuen minun on helppo  ymmärtää, että hiili kuuluu kiertoon, ja luonnollisten polymeerien, kuten puun selluloosan, pitää jätehierarkiamallin mukaisesti saada elää mahdollisimman monta elämää ennen päätymistä hiilidioksidiksi takaisin ilmaan. Se ei kuitenkaan ole koko kuva tässä paletissa.

Visainen kysymys selvitettävänä 

Biomassan kestävyyskysymys energiajärjestelmän toimitusvarmuuksineen, kivihiilikieltoineen ja tulostavoitteineen ei ole se kaikista yksinkertaisin kysymys ratkaistavaksi. Toki visioita piisaa, ja kysymykseen on meillekin tarjottu useita ratkaisumalleja – niistä viimeisempänä BIOS-tutkimusyksikön tilaama tiekartta Helsingin hiilineutraaliin lämmitykseen. Yksi selvityksen keskeisistä huolista on puunpolton ilmastoseuraamukset ja kivihiilikiellon kyseenalaistaminen, fossiilisille kun ei tällä hetkellä ole kaukolämmön huippukulutuksen aikaan muuta 100-prosenttisen toimitusvarmaa vaihtoehtoa kuin puu. Ongelman ydin on kiteytetty myös BIOS:n joulukuisessa blogikirjoituksessa:

"Ongelmaksi Helsinkiä koskevissa selvityksissä ja malleissa jää kylmimpien ajanjaksojen huipputehon tarve. Miten se katetaan polttamattomilla teknologioilla? Tähän yksikään julkaistu selvitys ei ole esittänyt ratkaisua, joka samaan aikaan säilyttäisi kaukolämpöverkon järjestelmätason edut. Olemassaolevilla polttamattomilla teknologioilla nykyisenkaltaisen huipputehon saavuttaminen ei välttämättä ole mahdollista edes mittavilla taloudellisilla panostuksilla."

Suhteellisen lyhyen Helen-matkani aikana on ollut ilo huomata, että eri medioissa tarjotut teknologiavinkit ovat lähes aina selvityksessä tai selvitetty täällä Helenissä – kuten ammattitaitoiselta asiantuntijaorganisaatiolta sopii odottaakin. Vaikka energiantuotanto tietyllä teknologialla olisi monesti teknisesti mahdollista, toteutus saattaa olla odottamassa hetkeä, jolloin teknologia tai toimintaympäristö kehittyy suotuisaksi sen taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta.

Esimerkiksi paljon hehkutetun modulaarisen pienydinvoiman (SMR) suhteen meillä luonnollisesti ollaan kiinnostuneita ja innostuneitakin – on kuitenkin selvää, että tämän päivän energiaratkaisuja pohdittaessa se ei vielä ole realistinen vaihtoehto. Tärkeä osa vastuullista liiketoimintaa on tehdä investointipäätökset siten, että pystymme tarjoamaan asiakkaille edullista ja luotettavaa energiaa myös tulevaisuudessa.

Voisivatko energia- ja materiaalisektori lähentyä?

Mitä ihmettä biomateriaalimies sitten tekee energiayhtiössä? Noh – selvittää ratkaisuja muun muassa BIOS:n osoittamaan ongelmakohtaan. Esimerkiksi VTT:n koordinoimassa EU-hankkeessa FlexCHX rakennetaan tulevaisuuden energiajärjestelmäkonsepteja. Biomateriaalien ja bioenergian raaka-aineet ovat tulevaisuudessa peräisin yhä isommissa määrissä samoista lähteistä, käytännössä biomassasta. Uusien konseptien näkökulmasta tämä tarjoaa mielenkiintoisen asetelman: voisivatko energia- ja materiaalisektori tukea tulevaisuudessa paremmin toisiaan?

Hankkeessa tutkitaan konseptia, jossa tulevaisuuden tuotantolaitos tuottaa talven pakkasten aikana kaukolämpöä, mutta kesäaikana erilaisia fossiilisten tuotteiden korvikkeita, kuten biopolttoaineita tai vaikka biomuoveja. Säästä riippuvaisten energiatuotantomuotojen (tuuli- ja aurinkosähkö) lisääntyessä syntyy entistä useammin tilanteita, joissa sähköä voi olla tarjolla aivan liikaa tai liian vähän. Silloin sähkön kemialliset varastointikeinot (P2X - Power to X) tulevat tärkeäksi osaksi energiajärjestelmää. Alhaisen sähköhinnan aikana tällä hetkellä piipun päästä tuleva hiilidioksidi on mahdollista muuntaa kemialliseen hiilivarastomuotoon (kuten metaaniksi) – odottamaan esimerkiksi tulevaa huipputehohetkeä. Puhutaan Carbon Capture & Utilization -teknologiasta (CCU).

Meillä on velvollisuus näyttää tietä

Globaalissa mittakaavassa ilmastohuolestuneisuus on meidän Maslowin tarvehierarkian yläpäässä asustavien etuoikeus ja velvollisuus. Pienestä väestökoosta huolimatta me suomalaiset kuulumme siihen ryhmään, jolla on velvollisuus näyttää tietä tulevaisuuden energiaratkaisuissa.

Teknologiaratkaisut ilmastomuutoksen hillintään ovat jo toki olemassa. Tosin sen sijaan, että nollaisimme päästömme imuroimalla hiilidioksidia isollla rahalla ilmasta, meidän on pyrittävä estämään uuden syntymistä ja toimimaan esimerkillisesti hiilikädenjäljen ja kestävien liiketoimintamallien näkökulmasta.

Ideaalitilanteessa teknologiaratkaisujemme täällä Suomessa olisi hyvä olla hyödynnettävissä myös vielä kehittyvien maiden taistelussa ilmastomuutosta vastaan. Tästä suomalaisasumisen energiatehokkuus, polttoteknologian korkea hyötysuhde, Mustikkamaan lämpövarasto sekä Katri Valan hukkalämpöpumput ovat jo erinomaisia esimerkkejä.

Jussi Uitto

Jussi Uitto

Jussi työskentelee energiajärjestelmien kehitysyksikössä vastuualueenaan uudet konseptit ja teknologiat. Jussi on väitellyt tohtoriksi biomassapohjaisten materiaalien prosessoinnista. Hän uskoo materiaali- ja energiasektoreiden tulevan lähemmäksi toisiaan tulevaisuuden materiaali- ja energiamurroksessa.

Kirjoittajat

Uutta voimaa -blogia kirjoitetaan eri puolella Heleniä - siellä missä maailman parasta kaupunkienergiaa tuotetaan, suunnitellaan ja kehitetään. Tutustu kirjoittajiin

Vuosiarkisto