Minne Helsingin lumet menevät?

Teksti: Juha Sipilä

Talvella 2011–2012 Helsingistä poistettiin lunta noin 300 000 kuorma-autollista. Kaupunkialueella lumenpoisto on työlästä, aikaa vievää ja erittäin kallista. Nykyisellään valtaosa kantakaupungin lumesta kipataan mereen Hernesaaressa. Lumen mukana mereen kulkeutuu myös runsaasti epäpuhtauksia – roskia ja hiekkaa on noin yksi kuorma sadasta.

Koska Hernesaarta kaavoitetaan asuinkäyttöön, ollaan lumenkaatopaikkaa sulkemassa. Merivastaanottopaikan sulkeutuessa ei uusia, kapasiteetiltaan merkittäviä maanpäällisiä vastaanottopaikkoja ole näköpiirissä Kehä III:n sisältä. Lisäksi lumen sulaminen maanpäällisillä paikoilla on hidasta ja maa-alueiden hyötykäyttö muina vuodenaikoina on mahdotonta.

Lumi kaukojäähdytyksenä ei kannata

Voisiko lumen säilöä kalliovarastoon, ja hyödyntää sen viileyden kesällä kaukojäähdytyksenä? Tutkimme asiaa Helsingin Energian ja Helsingin kaupungin rakennusviraston (HKR) kesken, mutta suunnitelmista luovuttiin kannattamattomina.

Syy on yksinkertainen: Kalliovaraston rakentaminen on kallista, eikä kerran vuodessa täytettävän lumivaraston kylmäsisällöstä saa riittävästi tuloa kattamaan investointia. Takaisinmaksuaika olisi jopa ilman korkoja, käyttökustannuksia ja vuotuisia kunnossapitokustannuksia yli 100 vuotta.

Lumet vedeksi kaukojäähdytyksen paluuvedellä

Selvitämme parhaillaan yhdessä HKR:n kanssa sitä, olisiko lumen sulattaminen kaukojäähdytyksen paluuvedellä mahdollista. Ideana on rakentaa Töölönlahden pohjoispuolelle, Mäntymäelle, maanalainen lumen vastaanottoterminaali, jossa lumi puhdistettaisiin ja sulatettaisiin heti pois. Mäntymäki sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien varressa. Lisäksi alueen käyttö talvisin on vähäistä, eikä vastaanottopaikan välittömässä läheisyydessä ole asutusta.

Kaukojäähdytyksen paluulämpöä syntyi viime talvena jatkuvasti noin 8 megawatin teholla. Tämä lämpömäärä riittäisi noin 250 kuorman sulattamiseen vuorokaudessa. Kaukojäähdytysbisnes on yhä voimakkaassa kasvuvaiheessa ja vuosikymmenen loppuun mennessä talviteho saattaa helposti kaksinkertaistua.  Tällä hetkellä kaukojäähdytyksen paluuveden lämpöä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan kaukolämmityksessä lämpöpumppujen avulla.

Lumiluolalla voitaisiin korvata Hernesaaren merivastaanottopaikka pidentämättä kuljetusmatkoja. Talvikunnossapidon kallein työvaihe on lumen kuljetus, joka on suoraan verrannollinen kuljetusetäisyyksiin. Kuljetusmatkojen pidentyessä asukkaille ja liikenteelle aiheutuvat haitat kasvavat ja lunta kuljettavan kaluston tarve lisääntyy.

Lumen sulattamiseen käytettävää luolaa voitaisiin kesäisin hyödyntää kaukojäähdytysakkuna, joka leikkaa iltapäivätuntien kulutuspiikkejä.

Selvityksen tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että Hernesaaren sulkeutuessa tämä Mäntymäen sulatuspaikka on eri vaihtoehdoista paras ja vähiten ympäristöä häiritsevä. Kaukolämpö ja -jäähdytys hoitanevat siis jatkossa kotien miellyttävän sisälämpötilan  lisäksi osaltaan myös kaupungin liikkumisongelmia.

Teksti on julkaistu myös Tekniikka&Talous -lehden blogissa.