Riittääkö sähkö myös tulevaisuudessa?

Tekniikka ja Talous kysyi Helenin näkemyksiä siihen, miten investointeja sähköntuotantoon saataisiin kasvatettua. Näin vastasimme kokonaisuudessaan.

Tarvitaan pitkäjänteistä energiapolitiikkaa.
Investointien aikaansaamiseksi investointiympäristön ja ohjauskeinojen pitäisi olla pitkäjänteisiä ja ennustettavia.

Investointien olisi syytä pohjautua markkinaehtoisuuteen.
Päästökaupan tulisi olla ainoa ohjausmekanismi ja päällekkäiset kansalliset tukijärjestelmät pitäisi purkaa. Näin turvattaisiin myös edellytykset energiatehokkaan yhteistuotannon (CHP) hyödyntämiseen jatkossakin.

Energiantuotantokapasiteetti täytyy turvata.
Turvataan riittävä energiantuotantokapasiteetti esim. luomalla Englannin mallin tyyppinen kapasiteettimarkkina.

Taustaa

Sähkön hinta on alhaalla, investoinnit eivät kannata

Investointien vähyyteen vaikuttaa tällä hetkellä eniten alhainen sähkön markkinahintataso, näkymä on sama myös pitkälle tulevaisuuteen. Yritykset eivät voi tehdä kannattamattomia investointeja.

Alhaiseen sähkön hintaan vaikuttavat mm. uusiutuvien sähköntuotantoinvestointien voimakas tukeminen (tuulivoima ja manner-Euroopassa myös aurinkovoima) sekä taantuman ja teollisuuden rakennemuutoksen aikaansaama sähkön kysynnän pieneneminen.

Kysynnän ja tarjonnan tasapaino on muuttunut, mikä on johtanut sähkön hinnan laskuun.

Merkittävä tekijä on suuri määrä uutta tuettua tuuli- ja aurinkovoimakapasiteettia, joka tuottaa energiaa markkinoille riippumatta siitä, onko sille sillä hetkellä tarvetta. Toisaalta nämä eivät tuota energiaa kuin osan kapasiteetistaan silloin kun sitä eniten tarvittaisiin, esim. huippupakkasilla.

Investointeja siis tehdään, mutta ne perustuvat tukijärjestelmiin, jotka tulevat yhteiskunnalle kalliiksi eivätkä auta kulutushuipputilanteissa.

Tukijärjestelmistä

Sähkön ja lämmön yhteistuotanto (CHP) on energiatehokkuudeltaan ylivertainen, mutta tässä markkinatilanteessa uutta CHP-kapasiteettiakaan ei kannata rakentaa. Kun vanha CHP-laitos joudutaan korvaamaan, nyt rakennetaan pelkkää lämpöä tuottava laitos tilalle. Aiemmin tällainen ei olisi tullut kuuloonkaan. Osa olemassa olevasta CHP-kapasiteetistakin uhkaa poistua lauhdekapasiteetin tavoin, koska käyttötunteja ei ole riittävästi.

Pitäisikö sitten tukea yhteistuotantoa, joko uudisrakentamista tai jopa olemassa olevaa? Tällä hetkellä investointitukia saa ns. uudelle teknologialle ja sähkön käytönaikaisia tuotantotukia bioenergialle. Perinteinen bio-CHP-laitos ei investointitukea saa.

Yhden tuotantomuodon tukeminen johtaa helposti siihen, että kohta seuraavakin tarvitsee tukea. Tämä on valtiontalouden kannalta haastavaa. Toisaalta, jos valtio haluaa muuttaa sähköntuotantorakennetta vähähiiliseen suuntaan, esim. ilmastosyistä, voisi siitä aiheutuvia kustannuksia kompensoidakin, ei vain tarjota keppiä verotuksen muodossa. Joka tapauksessa investointien aikaansaamiseksi investointiympäristön ja ohjauskeinojen pitäisi olla pitkäjänteisiä ja ennustettavia, ei hallituskausittain vaihtuvia.

Kapasiteetin turvaaminen

Englannissa on Suomen kaltaisessa tilanteessa ja vastaavissa ongelmissa otettu käyttöön kapasiteettimarkkina, jossa yhteiskunta määrittää sen, minkä verran sähköntuotantokapasiteettia tarvitaan. Tämä määrä kapasiteettia saa tukea (kapasiteettimaksua) huutokaupan perusteella. Järjestelmä on markkinaehtoinen ja tasapuolinen ja laitokset toimivat kapasiteettimarkkinan lisäksi normaaleilla energiamarkkinoilla.

Kapasiteettimarkkinajärjestelmällä voidaan synnyttää myös uutta kapasiteettia, näin on tapahtunut Englannissa. Myös Ranskassa ollaan ottamassa käyttöön kapasiteettimarkkina. Suomessa kapasiteettimarkkina voisi olla mahdollinen ratkaisu, CHP-tuotannolla voisi järjestelmässä olla sen erinomaisen energiatehokkuuden vuoksi korostettu rooli.