Riittääkö sähkö myös tulevaisuudessa?

Toissa viikon puheenaihe oli sähkökapasiteetin riittävyys paukkupakkasilla. Kantaverkkoyhtiö Fingridin mukaan alkuvuoden pakkaspäivinä käytiin tuotannon äärirajoilla. Kotimainen kapasiteetti oli täydessä käytössä ja silti yli neljännes sähkön tarpeesta piti tuoda ulkomailta. Onneksi suurissa tuotantolaitoksissa tai siirtoyhteyksissä ei ollut häiriötä. Investoinnit uuteen sähkön tuotantokapaisteettiin ovat alhaisia. Mikä avuksi sähkön riittävyyteen?

Riittääkö sähkö myös tulevaisuudessa?

Tekniikka ja Talous kysyi Helenin näkemyksiä siihen, miten investointeja sähköntuotantoon saataisiin kasvatettua. Näin vastasimme kokonaisuudessaan.

Tarvitaan pitkäjänteistä energiapolitiikkaa.
Investointien aikaansaamiseksi investointiympäristön ja ohjauskeinojen pitäisi olla pitkäjänteisiä ja ennustettavia.

Investointien olisi syytä pohjautua markkinaehtoisuuteen.
Päästökaupan tulisi olla ainoa ohjausmekanismi ja päällekkäiset kansalliset tukijärjestelmät pitäisi purkaa. Näin turvattaisiin myös edellytykset energiatehokkaan yhteistuotannon (CHP) hyödyntämiseen jatkossakin.

Energiantuotantokapasiteetti täytyy turvata.
Turvataan riittävä energiantuotantokapasiteetti esim. luomalla Englannin mallin tyyppinen kapasiteettimarkkina.

Taustaa

Sähkön hinta on alhaalla, investoinnit eivät kannata

Investointien vähyyteen vaikuttaa tällä hetkellä eniten alhainen sähkön markkinahintataso, näkymä on sama myös pitkälle tulevaisuuteen. Yritykset eivät voi tehdä kannattamattomia investointeja.

Alhaiseen sähkön hintaan vaikuttavat mm. uusiutuvien sähköntuotantoinvestointien voimakas tukeminen (tuulivoima ja manner-Euroopassa myös aurinkovoima) sekä taantuman ja teollisuuden rakennemuutoksen aikaansaama sähkön kysynnän pieneneminen.

Kysynnän ja tarjonnan tasapaino on muuttunut, mikä on johtanut sähkön hinnan laskuun.

Merkittävä tekijä on suuri määrä uutta tuettua tuuli- ja aurinkovoimakapasiteettia, joka tuottaa energiaa markkinoille riippumatta siitä, onko sille sillä hetkellä tarvetta. Toisaalta nämä eivät tuota energiaa kuin osan kapasiteetistaan silloin kun sitä eniten tarvittaisiin, esim. huippupakkasilla.

Investointeja siis tehdään, mutta ne perustuvat tukijärjestelmiin, jotka tulevat yhteiskunnalle kalliiksi eivätkä auta kulutushuipputilanteissa.

Tukijärjestelmistä

Sähkön ja lämmön yhteistuotanto (CHP) on energiatehokkuudeltaan ylivertainen, mutta tässä markkinatilanteessa uutta CHP-kapasiteettiakaan ei kannata rakentaa. Kun vanha CHP-laitos joudutaan korvaamaan, nyt rakennetaan pelkkää lämpöä tuottava laitos tilalle. Aiemmin tällainen ei olisi tullut kuuloonkaan. Osa olemassa olevasta CHP-kapasiteetistakin uhkaa poistua lauhdekapasiteetin tavoin, koska käyttötunteja ei ole riittävästi.

Pitäisikö sitten tukea yhteistuotantoa, joko uudisrakentamista tai jopa olemassa olevaa? Tällä hetkellä investointitukia saa ns. uudelle teknologialle ja sähkön käytönaikaisia tuotantotukia bioenergialle. Perinteinen bio-CHP-laitos ei investointitukea saa.

Yhden tuotantomuodon tukeminen johtaa helposti siihen, että kohta seuraavakin tarvitsee tukea. Tämä on valtiontalouden kannalta haastavaa. Toisaalta, jos valtio haluaa muuttaa sähköntuotantorakennetta vähähiiliseen suuntaan, esim. ilmastosyistä, voisi siitä aiheutuvia kustannuksia kompensoidakin, ei vain tarjota keppiä verotuksen muodossa. Joka tapauksessa investointien aikaansaamiseksi investointiympäristön ja ohjauskeinojen pitäisi olla pitkäjänteisiä ja ennustettavia, ei hallituskausittain vaihtuvia.

Kapasiteetin turvaaminen

Englannissa on Suomen kaltaisessa tilanteessa ja vastaavissa ongelmissa otettu käyttöön kapasiteettimarkkina, jossa yhteiskunta määrittää sen, minkä verran sähköntuotantokapasiteettia tarvitaan. Tämä määrä kapasiteettia saa tukea (kapasiteettimaksua) huutokaupan perusteella. Järjestelmä on markkinaehtoinen ja tasapuolinen ja laitokset toimivat kapasiteettimarkkinan lisäksi normaaleilla energiamarkkinoilla.

Kapasiteettimarkkinajärjestelmällä voidaan synnyttää myös uutta kapasiteettia, näin on tapahtunut Englannissa. Myös Ranskassa ollaan ottamassa käyttöön kapasiteettimarkkina. Suomessa kapasiteettimarkkina voisi olla mahdollinen ratkaisu, CHP-tuotannolla voisi järjestelmässä olla sen erinomaisen energiatehokkuuden vuoksi korostettu rooli.

Janne Rauhamäki

Janne Rauhamäki

Janne Rauhamäki kehittää Helenissä tulevaisuuden energiaratkaisuja. Hänellä on neljännesvuosisadan kokemus eri energianhankintamuotojen teknistaloudellisesta arvioinnista ja toimintaympäristön muutosten seurannasta. Päivittäisen työn innoittajana hänellä on tavoite Helenin ilmastoneutraalista energiantuotannosta.

Kirjoittajat

Uutta voimaa -blogia kirjoitetaan eri puolella Heleniä, siellä missä energiaa tuotetaan, suunnitellaan ja kehitetään. Tutustu kirjoittajiin

Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Jos ei poltettaisikaan mitään?

YLE pyysi tällä viikolla neljää ”energiamurroksen esitaistelijaa” antamaan energianeuvoja Helsingille. Helenissä päivittäin näiden asioiden kanssa toimivana haluan nostaa esiin muutamia näkökohtia, jotka helposti unohtuvat keskustelussa energiatulevaisuudesta.

Uusiutuvaa sähköä kestävästi ja vastuullisesti

Aurinkosähköä voi nyt saada myös ilman omaa tai vuokrattua aurinkopaneelia. Helenin uusi Ympäristösähkö on, sääoloista riippuen, yhdistelmä aurinko-, tuuli- ja vesisähköä. Se on siis sataprosenttisesti uusiutuvaa energiaa.

Uusi vaihtoehto vastaa energiamarkkinoiden muutoksiin

Isot muutokset energiamarkkinoilla vaikuttivat siihen, että Helenin kehitysohjelman kaksi päävaihtoehtoa eivät enää riittäneet. Tarvittiin uusi energiantuotannon vaihtoehto, joka etenee vaiheittain.