”Ilmastokriisi ei ole hävinnyt mihinkään”
Vasemmistoliiton europarlamentaarikon Silvia Modigin mukaan Venäjän sota Ukrainassa on yhtenäistänyt Euroopan parlamentin rivejä. Hän on kuitenkin huolissaan siitä, että sodan pitkittyessä EU-päättäjien halu joustaa ilmastotavoitteista kasvaa.
EU on osoittanut merkittävää yhtenäisyyttä toimissaan sodan alkamisen jälkeen. Kuudennen sanktiopaketin neuvottelut olivat kuitenkin vaikeat, ja pakotteiden laajentaminen kaasuun olisi oletettavasti vielä vaikeampaa. Miten todennäköisenä pidät sitä, että lisäpakotteita pystytään asettamaan?
EU on osoittanut poikkeuksellista yhtenäisyyttä Ukrainan sodan aikana, ja tätä yhtenäisyyttä tarvitaan edelleen. Niin kauan kuin Venäjä jatkaa sotaa Ukrainassa, EU:n on kiristettävä pakotteita. Pakotteiden ulottaminen koko energiasektorille voi olla vaikeaa, mutta se on tehtävä. Niin kauan kuin Eurooppa ostaa venäläistä fossiilienergiaa, se käytännössä rahoittaa energiaostoillaan Putinin sotakassaa. Tämä on täysin kestämätöntä.
On tärkeä muistaa, että EU:n energiaomavaraisuus, turvallisuus ja ilmastotavoitteet kulkevat käsi kädessä. Venäläisestä energiasta irtautumisen ja ilmastotavoitteiden välillä on vahva synergia, jota täytyy nyt hyödyntää.
Jos EU:ssa ei päästä sopuun energiaa koskevista lisäpakotteista, pitäisikö Suomen asettaa omia kansallisia pakotteitaan?
On tärkeää, että niin pakotteiden kohdalla kuin kaikissa sotaa koskevissa päätöksissä, EU toimii yhtenäisesti unionina. EU-taso on pakotteille paras lähtökohta. Suomen omia sanktiopäätöksiä voidaan harkita vasta toissijaisena vaihtoehtona.
EU-jäsenmaiden kansalaiset ovat myös pääosin tukeneet pakotteita. Pakotteiden vaikutukset alkavat kuitenkin näkyä entistä enemmän kansalaisten kukkarossa. Miten tukea saadaan pidettyä yllä?
Energiapakotteet iskevät koko Euroopan talouteen. On selvää, että ne tulevat vaikuttamaan jokaisen eurooppalaisen arkeen, myös meidän suomalaisten. Se on kuitenkin nyt hinta, joka on maksettava Ukrainan auttamiseksi. Jäsenmaiden on pidettävä huolta siitä, etteivät vaikutukset osu kohtuuttomasti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin kotitalouksiin.
Tarve irrottautua venäläisestä fossiilisesta energiasta on lisännyt painetta vihreän siirtymän toteuttamiseen. Ovatko RePowerEU-paketissa ehdotetut toimenpiteet riittäviä, vai pitäisikö ilmastopolitiikan kunnianhimoa nostaa edelleen?
REPowerEU on monilta osin hyvä kokonaisuus. Se perustuu kolmeen pääasiaan: energiatehokkuuden parantamiseen, korvaavien energialähteiden luomiseen ja uusiutuvien energiamuotojen lisäämiseen.
Ilmaston näkökulmasta mukana on kuitenkin myös ongelmakohtia. Valtaosa paketin rahasta käytetään kestävään energiaan, mutta mukana ovat myös maakaasu ja öljy. Tilanne on sodan takia hyvin haastava, ja on hyväksyttävä se, että hyvin lyhyellä aikavälillä joudumme turvautumaan myös fossiilisiin polttoaineisiin. Missään tapauksessa emme kuitenkaan voi tehdä uusia pysyviä investointeja esimerkiksi maakaasuun. Se olisi koulukirjaesimerkki hukkainvestoinnista.
RePowerEU on vasta komission suunnitelma, tarkat lainsäädäntöesitykset tulevat myöhemmin. Lopputulos voi näyttää aika erilaiselta, kun se on käynyt läpi koko päätöksentekoprosessin.
Oletko huolissasi siitä, että sodan pitkittyessä ja talven lähestyessä halu joustaa ilmastotavoitteista kasvaa EU-päättäjien keskuudessa?
Olen huolissani. Siihen meillä ei ole varaa. Karu totuus on, ettei ilmastokriisi ole hävinnyt mihinkään. Ilmastonmuutos on edelleen suurin eksistentiaalinen uhka ihmiskunnalle. Kansainvälisen ilmastopaneelin tuoreet raportit ovat hälyttäviä. Ilmasto on ihmisen toiminnan seurauksena muuttunut arvioitua nopeammin. 1,5 asteen lämpötilan nousu ylittyy nykymenolla 10 vuoden sisällä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kasvavat sen jälkeen rajummin kuin on aiemmin ajateltu.
Emme voi edes lyhyellä aikavälillä tehdä toimia, jotka vaarantavat ilmastotavoitteemme. Jarruttamisen sijaan nyt on etsittävä ripeästi synergiaa kriisien ratkaisujen välillä. Esimerkiksi: irrottautuminen Venäjän fossiilisesta energiasta vie meitä kohti ilmastotavoitteitamme, kunhan irrottautuminen perustuu uusiutuvan energian käyttöön.
Onko Ukrainan sota avannut energia- ja ilmastopolitiikassa sellaisia vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia, joille ennen sotaa ei olisi löytynyt riittävästi poliittista tukea?
Kyllä. Monet ilmastoratkaisujen jarruttelijat näkevät nyt ison kuvan toisin. Energiaomavaraisuus on turvallisuuskysymys, ja ilmastotavoitteiden ja energiaomavaraisuuden välillä on synergiaa. Uusiutuvilla energiamuodoilla kasvatamme omavaraisuutta, kun samalla lähestymme ilmastotavoitteitamme. Se että tämä ymmärretään nyt laajemmin, on todella hyvä asia.