• Asiakaspalvelumme palvelee normaalisti verkossa ja puhelimitse, asiakaspalvelupiste Helsingin Kampissa on toistaiseksi suljettu.
Sähkö

Kaikki mitä olet halunnut tietää ukkosesta – ja vähän enemmänkin

  • Teksti: Kati Kelola
  • Kuvat:
  • 31.03.2020

Tätä lukiessasi maapallolla on käynnissä yli 2 000 ukonilmaa. Joka sekunti välähtää noin sata salamaa. Kesällä Suomessakin ukkostaa lähes päivittäin jossain päin maata. Mitä tiedämme ukkosesta?

Mitä kokemusta ukkosesta sinä kerrot aina uudelleen?

Sitä, kuinka menitte rajuilmaa suojaan mökkipihassa seisovaan autoon? Lentoa, joka kulki ukkosrintaman läpi? Vai suvussa kiertävää tarinaa isoäidistä, jonka uuninluukusta pyörähti pallosalama?

Meillä jokaisella on muistoja ukkosesta. Salamointi jylhine jyrähtelyineen on yhtä aikaa kiehtovaa ja kaunista sekä jollain ikiaikaisella tavalla jännittävää.

Haarautuvien salamoiden lyönnit sinimustalla taivaalla vangitsevan katseen. Samaan aikaan laskemme mielessämme, olemmeko turvassa.

Mutta mitä oikeastaan katsomme, kun katsomme salamointia? Mistä syntyy jyrähdys? Mitä ukkonen on?

Ukkonen räiskyy tropiikissa lähes päivittäin

”Ukkonen syntyy, kun ilmakehä yrittää tasapainottaa itsensä”, Ilmatieteen laitoksen tutkija Terhi Laurila sanoo.

Jotta ukkospilvi kehittyy, tarvitaan kolme tekijää: Epävakaa ilmakehä eli suuri pystysuuntainen lämpötilaero, jossa ilmakehän alaosassa on lämmintä ilmaa ja yläosassa kylmempää. Lisäksi pitää olla kosteutta. Kolmantena tarvitaan jokin laukaiseva tekijä, joka nostaa epävakaan, kostean ilman liikkeeseen. Se voi olla kahden eri ilmamassan raja, vuoristo tai auringon säteilylämpö.

”Kaikki kolme ainesosaa tarvitaan. Jos esimerkiksi ilma on hyvin helteistä mutta kuivaa, ukkosta ei synny.”

Kun olosuhteet ovat sopivat, syntyy voimakas nousuvirtaus, jossa hiukkaset alkavat törmäillä pilven sisällä. Törmäillessään ne hankaavat toisiaan ja sähköistyvät. Pilven sisälle syntynyt sähkövaraus purkautuu salamointina.

Ukkoset voidaan jakaa laukaisevan tekijän mukaan kahteen tyyppiin. Ilmamassaukkoset syntyvät, kun esimerkiksi aurinko lämmittää voimakkaasti maanpintaa tai vuoristo aiheuttaa pakotetun nousevan virtauksen. Rintamaukkosessa taas nousuvirtaus aiheutuu nimensä mukaisesti säärintamasta. Voimakkaimmat ukkoset liittyvät usein kylmään rintamaan.

Joka hetki maapallolla räiskyy yli 2 000 ukonilmaa. Salamoita iskee joka sekunti noin sata. Eniten salamoi kosteassa ja kuumassa tropiikissa – siellä ukkosia voi olla lähes päivittäin.

Suomessa ukkoskausi kestää toukokuusta syyskuuhun, mutta talviukkosiakin on.

”Itse asiassa melkein joka kuukausi Suomessakin havaitaan salamoita. Talvella puhutaan usein lumipyryukkosista.”

Vilkkaimpaan salamointiaikaan Suomessa ukkostaa jossakin päin maata lähes päivittäin.

Ukkosen pilkkaaminen saattoi saada salaman iskemään

Ihminen on kautta historian pyrkinyt selittämään voimaa, joka on niin mahtava, että voi surmata tai sytyttää tulipaloja. Suomessakin Ukko ylijumala jyristeli muinoin rattaillaan taivaissa.

”Ukkonen on ollut hyvin oleellinen uskomusmaailmassamme ennen vanhaan. Se on samaan aikaan vaikuttava ja pelottava”, Suomalaisen kirjallisuuden seuran (SKS) arkistotutkija Juha Nirkko sanoo.

SKS on kerännyt aineistoa suomalaisten ukkosuskomuksista eri puolilta maata. Aineisto on suurimmaksi osaksi 1930-luvulta, mutta uskomukset heijastelevat 1800-luvun maailmaa, koska kertojina on vanhoja ihmisiä,

”Kansanomaisessa ajattelussa ukkonen syntyy, kun jumalat ovat suuttuneet ja antavat merkkejä itsestään.”

Suuttumuksen aiheita ovat olleet ihmisen synnit, kuten kiroilu.

”Jos kiroilee tai ei suhtaudu kunnioittavasti, tulee kosto”, Nirkko kertoo.

Ukkosen pilkkaaminen saattoi saada salaman iskemään. Näin käy esimerkiksi Juhanille Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä, Nirkko muistuttaa. Ajateltiin myös, että jotkin teot, kuten viheltely, kiihdyttää ukkosta.

Ukkosen hillitsemiseksi kehotettiin muun muassa pieksämään mättäitä seipäällä.

Salaman sytyttämän tulipalon sammuttamista pidettiin vaikeana, ellei mahdottomana.

Se oli jumalan kosto ihmiselle. Ja jos tulen jollain sai sammumaan, niin maidolla, ei vedellä. Näin ajateltiin esimerkiksi Raja-Karjalassa. Entisestä Kiikalasta, nykyisestä Salosta, puolestaan on tallennettu uskomus, jonka mukaan maidoistakin vain rintamaito tehosi.

Ukkosen polttamaan puuhun jäi salaman mahtava voima. Puusta tehdyillä hammastikuilla sai hammassärynkin laantumaan.

Salamakanava on monta kilometriä pitkä

Tieteellisesti salamat voi jakaa kahteen luokkaan: pilvisalamoihin ja maasalamoihin. Ensimmäisessä pilveen syntynyt varaus purkautuu ylhäällä pilvien tasolla. Maasalama puolestaan purkautuu pilven ja maan välillä.
Pilvisalamat vaikuttavat esimerkiksi lentoliikenteeseen, kun taas maasalamat vaikuttavat arkeen maan pinnalla.

Kun salama iskee, pilven sähkövirtaus purkautuu kapeaa salamakanavaa pitkin, jonka näemme salamoinnin aikana taivaalla paljain silminkin. Purkauksessa kanava kuumenee hyvin äkillisesti 20 000–30 000 asteeseen ja laajenee räjähdyksenomaisesti noin kymmenkertaisella äänennopeudella synnyttäen iskuaallon.

”Jos olisimme juuri sillä kohdalla, missä salama iskee, tuntisimme hyvin kovan pamauksen ja jopa paineaallon”, Terhi Laurila Ilmatieteen laitokselta sanoo.

Jo muutaman metrin päässä kanavasta iskuaalto vaimenee ääniaalloksi.

”Salamakanava on monta kilometriä pitkä, jopa kymmenen kilometriä. Salaman iskiessä kuulemme kanavan eri kohdissa kulkevia ääniä, ja siksi ukkonen voi kuulua pitkänäkin jylinänä.”

Salaman sisältämää valtavaa sähkövirtaa on yritetty hyödyntää, mutta se on Laurilan mukaan hyvin vaikeaa.

”Kun salama lähtee pilvestä kohti maata, ei voi olla vielä mitään tietoa siitä, mihin se lopulta iskee. Olisi hyvin hankala saada jokin anturi tai vastaava oikeaan kohtaan.”

Salaman kiinnisaannin lisäksi haasteena on virran voimakkuus.

”Pitäisi olla sellaista teknologiaa, ettei laite räjähdä, koska virta on hetkellisesti niin kova. Tietääkseni ei ole vielä kehitetty laitetta, joka pystyisi hyvin pienessä ajassa ottamaan näin suuren virran vastaan.”

Salaman keskimääräinen huippuvirta on 15 000 ampeeria ja yhden maasalaman tyypillinen sähköenergia 140 kWh. Selvästi suurin osa salaman energiasta kuluu kuitenkin salamakanavan kuumenemiseen. Salaman iskukohdan energialla yhden watin led-lamppu palaisi noin neljä kuukautta.

”Talteenotto olisi kallista. Esimerkiksi aurinkoenergiasta saa huomattavasti helpommin isomman määrän sähköä.”

Iskeekö salama kaksi kertaa samaan paikkaan?

Jos jäiden aikana kuuluu ukkonen, se tietää kylmää kesää. Syksyn viimeisestä jyrähdyksestä on 90 vuorokautta talven tuloon.

Näin uskottiin ennen.

Edelleen ukkoseen ja salamoilta suojautumiseen liittyy paljon uskomuksia, vaikka nykyään vietämme suuren osan ajasta sisätiloissa.

Jos ennen ajateltiin, että ukkosella ei saa ottaa kissaa syliin, koska kissassa on sähköä ja salama iskee silloin pahemmin – tai että ukkosta ei saa juosta pakoon – nykyajan eräs yleisimmistä vääristä uskomuksista liittyy kumisaappaisiin.

”Ei pidä paikkansa, että kumisaappaat estäisivät salamaa iskemästä ihmiseen”, Terhi Laurila kumoaa myytin.

”Mutta sen verran ajatuksessa on perää, että jos ukkonen iskee tarpeeksi kauas ja salaman virta etenee maata pitkin, kumisaappailla voi olla eristävä vaikutus.”

Totta ei ole sekään, ettei ukkonen iskisi kahta kertaa samaan paikkaan, kuten suosittu sanonta väittää. Suomessa on monia paikkoja, joihin salama on iskenyt useammin kuin kerran. Tyypillisesti ne ovat korkeita kohteita, kuten mastoja tai torneja. Esimerkiksi Pasilan tv-torniin salama on iskenyt useita kertoja.

Ukkosen vaaranpaikat ovat monille tuttuja: vesistöjä ja aukeita paikkoja pitää välttää, puun tai muun korkean suojan alle ei saa mennä. Näihin salama hakeutuu herkästi. Jos ukkonen iskee aukealla, ainoa keino suojautua on kyykistyminen.

Autot puolestaan tunnetaan turvallisina. Niiden suoja perustuu metallikoriin, joka estää sähkövirran pääsyn sisälle, jos salama iskee. Sama pätee lentokoneeseen.

Sen sijaan pyöräily tai moottoripyöräily ei ole turvallista, sillä kumipyörät eivät suojaa salamaniskulta. Harvempi tajuaa ehkä myöskään panna sateenvarjoa pois. Sen alla kulkeminen on ukkosella jopa erittäin vaarallista.

Turvallisin paikka ukkosella ovat sisätilat.

”Niihin kannattaa pyrkiä, jos vain pääsee”, Laurila sanoo.

”Ikkunat ja ovet kannattaa laittaa kiinni, ettei salamavirta pääse niidenkään kautta sisään.”

Sisällä on hyvä välttää sähkölaitteiden, tulisijan ja lankapuhelimien käyttöä. Helpotuksena voi tulla tieto, että kännykkää voi selailla vapaasti, kunhan se ei ole laturissa tai pistokkeessa. Siihen ukkonen ei iske.

Avainsanat

ukkonen, luonnonilmiöt