Päästöjen kompensointi mietityttää

Päästöjen kompensointi on tulossa kovaa vauhtia ilmastohaasteen keinovalikoimaan, haluttiin sitä tai ei. Sekä yksityiset ihmiset että yritykset voivat kompensoida päästöjään. Selvitimme Helenissä eri tapoja kompensoida.

Viime aikoina olen törmännyt päästöjen kompensointikeskusteluun tämän tästä. Aika usein kompensointi mainitaan vähintäänkin tulevaisuuden hiilineutraalisuustavoitteista puhuttaessa. Kun kysyn keskustelukumppaneilta, miten aiotte kompensoida, vastaus on yleensä, ettei vielä tiedetä. Emme tiedä vielä mekään Helenissä, mutta olemme selvittäneet alustavasti jo eri kompensointivaihtoehtoja tulevaisuutta silmällä pitäen. Olemmehan luvanneet asiakkaillemme, että Helenin energiantuotanto on hiilineutraalia vuonna 2035. Tämä tarkoittaa käytännössä vähintään -80% päästövähennystä ja loppujen kompensointia.

Kompensointi astuu yleensä kuvaan siinä vaiheessa, kun päästöjä ei voi enää vähentää tai vähennyskustannus uhkaa nousta liian suureksi yrityksen tai kaupungin toimintaedellytysten kannalta. Tai yksilötasolla jonkin asian tekemättä jättäminen ei ole aito vaihtoehto eikä tuotteen synnyttämiin päästöihin voi suoraan vaikuttaa. Prioriteetti on aina tietysti ensin vähentää päästöjä ja vasta sitten kompensoida.

Hankkeita kehitysmaissa

Selvitimme Helenissä eri tapoja kompensoida, tavoitteena löytää päästöjä pysyvästi vähentävä tapa ja sellainen, joka ei toteutuisi muutoin. Suurin osa markkinoilla toimivista kompensointia tarjoavista yrityksistä tai tahoista (esim. Compensate, Nordic Offset) perustavat kompensointinsa GS (Gold Standard) ja VCS (Verified Carbon Standard) -tahojen sertifioimiin hankkeisiin. Näistä GS on laajempi, käsittäen muutkin kestävyyden ulottuvuudet kuin ilmastopäästöt. Kummatkin hankkeet toteutetaan lähtökohtaisesti kehitysmaissa, joilla ei ole omia sitovia tavoitteita, eivätkä ne ole sitoutuneet Pariisin sopimuksiin, joten siltä osin ne ovat lisäisiä hankkeita. Lisäisyydellä tarkoitetaan tässä sitä, että kompensaation tarjoama päästövähennys ei syntyisi ilman kompensaatiorahoitusta. Esimerkiksi metsänistutus tai energiatehokkuushanke Afrikassa kelpaa, mutta Suomessa ei.

Näissäkin hankkeissa ongelmana on se, etteivät ne ole välttämättä ilmaston kannalta lisäisiä, jos kerrannaisvaikutukset otetaan huomioon. Esimerkiksi Madagaskarilla perheen puupolttoaineen käyttö vähenee energiatehokkaampien uunien ansiosta, mutta säästynyt puuaines saatetaan käyttää johonkin muuhun tarkoitukseen esim. tiilitehtaan tuotannon lisäämiseen. Perheen päästöt kyllä vähenevät, mutta Madagaskarin eivät.

Kotimainen vaihtoehto

Hiilipörssi tarjoaa mielenkiintoisen kotimaisen vaihtoehdon soiden ennallistamisen kautta, mutta siinä ongelmana on aikajänne. Päästövähennyksiä pitäisi saada aikaan tässä ja nyt, mutta soiden ennallistamisessa päästöhyöty syntyy vasta pitemmän aikajänteen kuluessa, johtuen alkuvaiheen metaanipäästöistä.

Päästökauppakompensaatio ja päästöjä pysyvästi ilmakehästä poistavat hankkeet

Itseäni vakuutti eniten CO2Eston tarjoama päästökauppaan perustuva kompensaatiomalli ja Puron markkinapaikka, jossa keskiössä olivat päästöjä pysyvästi ilmakehästä poistavat hankkeet kuten CO2:n mineralisointi. Tässä viimeksi mainitussakin jää kuitenkin epäilyksen siemen siitä, että toteutuisivatko nämä hankkeet muutakin kautta. CO2Eston päästökauppakompensaation ongelma on siinä, että sen viestiminen kansantajuisesti on aika vaikeaa. Se oli sitä jo ennen markkinavakausmekanismin tuloa ja on nyt vielä vaikeampaan. Päästöoikeuksien mitätöinnin sijaan ne jäädytetään erilliselle tilille, jolloin vastaava määrä päästöjä on vähennettävä EU-alueella päästökauppasektorilla.

Kompensointi liian helppo ja halpa valinta?

Tätäkin blogia kirjoittaessani tuli yksi puhelinsoitto, jossa tarjottiin päästöjen kompensointia Suomessa metsänistutuksen avulla. Kompensointi on tulossa kovaa vauhtia ilmastohaasteen keinovalikoimaan, haluttiin sitä tai ei.

Toistaiseksi olen vähentänyt omia henkilökohtaisia päästöjä lähinnä hankkimalla vihreää sähköä ja uusiutuvaa kaukolämpöä, mutta kompensointikin on alkanut kiinnostaa. Tällä hetkellä se on mielestäni vähän liian helppo ja halpa valinta ja siinä voi herkästi mennä prioriteetit väärin päin. Esim. kahden hengen Malediivien matkan kompensointi kustansi minulle vain 25 euroa, mutta jostain kumman syystä en kokenut tekeväni mitään suurta ympäristötekoa. Melkeinpä tuli huono omatunto.

Rauno Tolonen

Rauno Tolonen

Rauno Tolonen on energiatehokkuuden puolestapuhuja. Hän etsii ratkaisuja, joista hyötyvät niin kuluttajat kuin energiayrityskin – ympäristöä unohtamatta. Vapaa-ajallaan Rauno lataa akkuja kalastuksen parissa, vaikka tiedostaakin ettei vetouistelu ole niitä kaikkein energiatehokkaimpia tapoja kalastaa.