Miten varmistetaan, että ilmastopäästöt aidosti vähenevät kivihiilen käyttökiellolla?

Suomen hallituksen esitysluonnos kivihiilen energiakäytön kieltämiseksi lailla vuonna 2029 oli juuri lausuntokierroksella. Helen kannattaa kivihiilen energiankäytöstä luopumista. Samalla tulee kuitenkin varmistaa, että päästöt vähenevät aidosti, ja että kivihiilestä luopuminen tapahtuu järkevällä tavalla.

Kaikki Helenin voimalaitokset ovat EU:n päästökaupan piirissä, ja päästökauppasektorille kohdistettu kansallinen toimi vähentää kyllä Suomen alueellisia päästöjä mutta ei EU:n päästöjä. Jotta kivihiilikielto aidosti vähentäisi hiilidioksidipäästöjä EU:n alueella, tulee hallituksen sitoutua mitätöimään vastaavat päästöoikeudet. Päästökauppalain uudistus antaa tähän mahdollisuuden, mutta sitä ei ole suoraan sidottu esitettyyn kivihiilikieltolakiin. Mitätöintiä ei saa jättää tulevien hallitusten poliittiseen harkintaan.

Helsingin kokoluokassa ei tällä hetkellä ole käytännössä muuta ison mittakaavan korvaavaa energialähde- ja teknologiavaihtoehtoa kuin biomassan poltto. Pelkillä hukkalämmöillä, lämpöpumpuilla ja energiavarastoilla ei selvitä, vaikka Helen onkin näissä ratkaisuissa edelläkävijä.

Päästöt saattavat jopa kasvaa

Biomassan päästöttömyyteen, hyväksyttävyyteen ja kestävyyteen liittyy jo nyt epävarmuutta, ja varsinkaan pitkällä aikavälillä biomassan päästöttömyydestä ei ole takeita. Tämä tuli selväksi keskustelusta, jota käytiin EU:n uusiutuvan energian direktiivin käsittelyssä biomassan kestävyyskriteereihin liittyen.

Myös hallituksen esityksen perusteluteksteissä todetaan, että lyhyellä aikavälillä päästöt saattavat jopa kasvaa. Mielestäni on aika nurinkurista kiirehtiä kivihiilen käyttökieltoa niinkin järeillä aseilla kuin puuttumalla perustuslain omaisuudensuojaan ja kilpailuneutraliteettiin.

Tiukka aikataulu ei jätä sijaa muulle kuin polttamiselle

Ehdottoman kivihiilikiellon sijasta olisi järkevämpää vähentää päästöjä kustannustehokkaasti ja kestävästi hyödyntäen jo näköpiirissä olevia uusia, muuhun kuin polttoon perustuvia teknologisia ratkaisuja kuten esimerkiksi geotermistä energiaa.

Nämä vaihtoehdot jäävät nyt esitetyn tiukan aikataulun vuoksi hyödyntämättä, koska päätökset energialähteistä ja valitusta teknologiasta pitää tehdä jo lähivuosina. Helsingissä maankäyttöön liittyy erityisiä haasteita, ja tämän ovatkin osoittaneet todeksi parhaillaan käynnissä olevat biolämpölaitosten luvitus- ja ympäristövaikutusten arviointiprosessit.

Parempi lopputulos saataisiin markkinaehtoisesti

Vastatakseni otsikon kysymykseen: Mielestäni vapaaehtoisesti ja markkinaehtoisesti toimien päästäisiin kustannusten ja päästöjen vähentämisen kannalta edullisempaan, varmempaan ja pysyvämpään lopputulokseen. Nyt mennään enemmän mielikuvien kuin todellisten päästövähennysten ehdoilla. Helen onkin omassa lausunnossaan esittänyt siirtymäaikaa kivihiilestä luopumiselle.

Lopuksi en malta näin energiatehokkuuden puolestapuhujana olla harmittelematta sitä, että sähkön ja lämmön yhteistuotannon korvautuessa lämmön erillistuotannolla heikkenee samalla myös energiatehokkuus. Helsingin yhteistuotantosähkö voi korvautua jossain toisessa maassa tehdyllä huonon hyötysuhteen hiilisähköllä tai pahimmassa tapauksessa Viron palavalla kivellä. Ilmasto ei tästä meitä kiitä.

Rauno Tolonen

Rauno Tolonen

Rauno Tolonen on energiatehokkuuden puolestapuhuja. Hän etsii ratkaisuja, joista hyötyvät niin kuluttajat kuin energiayrityskin – ympäristöä unohtamatta. Vapaa-ajallaan Rauno lataa akkuja kalastuksen parissa, vaikka tiedostaakin ettei vetouistelu ole niitä kaikkein energiatehokkaimpia tapoja kalastaa.

Kirjoittajat

Uutta voimaa -blogia kirjoitetaan eri puolella Heleniä - siellä missä maailman parasta kaupunkienergiaa tuotetaan, suunnitellaan ja kehitetään. Tutustu kirjoittajiin

Vuosiarkisto