Valotaideteos HAPPI symboloi hengitystä ja onnellisuutta

Valo nyt vaan sattuu olemaan maailman siistein asia. Suunnilleen siinä on selitys, miksi Jari Vuorinen haluaa taiteilla valolla.

”Mitä enemmän olen valon kanssa tekemisissä, sitä vähemmän siitä tajuan”, Vuorinen nauraa.

Vuorinen on teoksellaan HAPPI mukana talvisen Helsingin kirkastavassa Lux Helsinki -valotaidetapahtumassa. HAPPI-teos elää, hengittää ja sykkii kaupungin sielun tahdissa ensi vuonna alas ajettavan Hanasaaren voimalaitoksen vieressä.

Vuorista valo kiehtoo, koska vain valo voi kertoa siitä, mitä emme näe. Valo avaa ymmärrystämme niin taiteessa kuin maailmankaikkeuden käsittämisessä. Molempia tarvitaan, jotta huomisen maailma olisi hitusen parempi.

”Jos ajatellaan maailman suuria fyysikkoja, he kaikki ovat olleet kiinnostuneita valosta. Moni tieteellinen oivallus maailmankaikkeudesta perustuu valon luonteen ymmärtämiseen.”

Valaisu on parhaimmillaan kekseliästä viestintää

Vuorisella on pitkä ura valosuunnittelun ja -taiteen parissa. Hän alkoi kiinnostua valosta parikymmentä vuotta sitten. Välikappaleena toimi valokuvaus – ilmaisumuoto, joka perustuu ennen kaikkea valon määrälle, laadulle ja ymmärtämiselle.

”Valokuvan valaisu piti rakentaa alusta asti itse, mikä sai minut katsomaan valoa aivan uudella tavalla ja kiinnostumaan ennen kaikkea valaisemisesta.”

Usein valotaide perustuu monumentaalisen rakennuksen tai rujon kaupunki-infran valaisemiseen. Dynaaminen valoinstallaatio HAPPI sen sijaan edustaa pikseliohjattavaa valotekniikkaa, minkä voi rinnastaa näyttötekniikkaan. Pohjana on noin neljä kertaa kymmenenmetrinen puukehikko, johon kiinnitetyt valaisimet muodostavat viisi isoa kirjainta.

”Teoksella ei ole luuppimaista kestoa, vaan se hengittää tietokoneen ohjaamana ympäristön tahdissa. Kirjainten ääriviivat elävät jatkuvasti abstraktien valokuvioiden avulla, ja jokainen katsoja näkee ne eri tavalla, ja niin pitääkin.”

Teoksen nimeen kiteytyy paljon asiaa. Englanniksi äännettynä onnea merkitsevä sana tarkoittaa suomeksi ilman tärkeintä osaa, happea. Se puolestaan on välttämätöntä paitsi elämälle myös kuvainnollisessa mielessä luovuudelle. Taide ja kaupunki tarvitsevat näitä kaikkia.

Valotaide tekee energiasiirtymän näkyväksi

HAPPI:n tavoin monet Vuorisen töistä ovat olleet näyttäviä. Suurin osa hänen työajastaan kuluu kuitenkin oman yrityksen töissä, joihin kuuluvat erilaiset julkisten tilojen valaisusuunnittelut.

Vuorinen suhtautuu työhönsä intohimolla. Riittävä valon määrä on vain yksi määrittävä asia valaisussa. Valolla voi kertoa paljon enemmän. Valaisu on viestintää, parhaimmillaan kuin oivaltavaa infografiikkaa.

”Esimerkiksi jonkun yhtiön pääkonttorin tiloissa valaisulla voidaan saada näkyväksi yhtiön tekemiseen liittyviä numeroita. Hyvä fiilis tulee siitä, kun valaisulla saa ihmiset oivaltamaan asioita.”

HAPPI on syntynyt yhteistyössä Helenin kanssa. Valotaideteoksesta puhuttiin ensimmäisen kerran jo muutama vuosi sitten. Siirtymä kivihiilestä kohti uusiutuvia energiamuotoja on ollut tiedossa jo pitemmän aikaa. Yhden aikakauden loppua haluttiin myös tehdä näkyväksi taiteen keinoin.

”Kun Heleniltä kysyttiin mukaan, ei minun tarvinnut kahta kertaa miettiä. Tämä on osoitus ajattelusta, jossa ilmastonmuutosta aiheuttavasta energiamuodosta hankkiudutaan eroon. Fiksua toimintaa Heleniltä.”

Hiilikasan paras paikka on muistoissa

Usein historiaa katsotaan nostalgisten silmälasien läpi. Vuorinen huomauttaakin, ettei Hanasaaren hiilikasa ole hänelle vain energia- tai ilmastokysymys. Se on myös osa hänen elämäänsä.

”Olen syntyperäinen helsinkiläinen. Jo isäni leikki alueella pikkupoikana kavereidensa kanssa, ja itse katselin hiilikasaa myöhemmin vuosia Merihaan asuntoni ikkunasta.”

Hieman kuin Helsinki, HAPPI sykkii tuulen, kelien ja vuorokauden ajan mukaan. Kun Lux Helsinki päättyy, teos puretaan, puurunko kierrätetään ja valotekniikka palautetaan vuokrakäyttöön.

”Vaikka hiilikasa kuuluu minun ja monen helsinkiläisen elämään ja muistoihin, itselleni se edustaa aikaa, joka joutaa väistymään historiaan puhtaamman tulevaisuuden tieltä.”