Millä Suomi ja pääkaupunki lämpiävät: sähköllä vai puulla?

Suomen asuin- ja palvelurakennusten lämmön tarpeesta 45 prosenttia katetaan kaukolämmöllä, loput kiinteistökohtaisesti joko suoralla sähköllä (19 %), lämpöpumpuilla (16 %), puulla (12 %) tai öljyllä (7 %)*. Kaukolämpö on käytössä erityisesti isoissa kaupungeissa sekä taajamissa.

Monissa Keski-Euroopan maissa kiinteistöt lämpiävät suoraan kaasulla. Tämä on luonut merkittävän riippuvuussuhteen fossiiliseen maakaasuun. Maakaasua on tuotu huomattavia määriä erityisesti Venäjältä, ja sen loppuminen on suurelta osin energiakriisin taustalla. Kaasua on ollut pakko saada hinnalla millä hyvänsä, jotta kodit pysyvät lämpiminä ja teollisuuden rattaat pyörimässä. Samalla myös suuri osa sähköstä tehdään maakaasulla. Suomessa sekä niissä maissa, jossa kaukolämpö on laajasti käytössä, on tilanne ollut huomattavasti helpompi. Kaukolämpöverkossa virtaava vesi voidaan lämmittää lukemattomilla eri tavoilla eikä riippuvuus yhdestä polttoaineesta ole yhtä suuri.

Suomessa 86 prosenttia kaukolämmöstä tuotetaan polttamalla (bioenergia 52 %, turve 12 %, kivihiili 15 %, maakaasu 14 %, muut 7 %) ja noin 14 prosenttia lämmöntuotannosta tehdään lämmön talteenotolla ja lämpöpumpuilla*.

Bioenergian käyttö on lisääntynyt Suomessa ja Euroopassa voimakkaasti 2010-luvulta lähtien erityisesti lämmön tuotannossa. Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen bioenergialla sekä muilla uusiutuvilla energialähteillä on ollut kansallisten ja EU-tason tavoitteiden ytimessä, ja näitä tavoitteita kohti on Suomessa edetty hyvin. Bioenergian osalta energiakäyttöön ohjautuu metsätalouden sivujakeita, ja niiden hyödyntäminen on ollut kansantaloudellisesti sekä huoltovarmuus huomioon ottaen järkevää. Vuosaaren biolämpölaitoksen myötä myös Helenistä tulee aiempaa merkittävämpi bioenergian käyttäjä.

Luonnon monimuotoisuuteen ja hiilinieluihin liittyvät kysymykset ovat kuitenkin herättäneet aiheellisen huolen bioenergian käytön kestävästä tasosta. Metsät ovat Suomelle tärkeitä myös muun muassa virkistys- ja teollisuusnäkökulmista. Tarvitsemme yhteisen kansallisen näkemyksen kestävästä metsätaloudesta ja sen myötä bioenergian käytön kestävästä tasosta. Ilman yhteistä näkemystä jokainen bioenergian käyttäjä voidaan leimata kestämättömäksi, vaikka hankinta ja käyttö tehtäisiin hyväksyttyjen metsäsertifiointijärjestelmien mukaisesti biodiversiteetti ja kestävä metsänkäyttö huomioiden.

Helen on sitoutunut siihen, että siirtyessämme vähäpäästöiseen ja hajautettuun lämmöntuotantoon suosimme polttoon perustumattomia ratkaisuja toimitusvarmuus huomioiden. Korvaamme hiilivoimaloiden tuotannon muun muassa energian varastoinnilla, hukkalämmöillä, biolämmöllä sekä aurinko- ja tuulivoimalla. Edistämme myös teollisten hukkalämpöjen käyttöä, meriveden lämmön ympärivuotista talteenottoa sekä geotermisen energian hyödyntämistä.

Bioenergian hankinnassa edellytämme toimittajiltamme kestävää metsänhoitoa ja luonnon monimuotoisuuden huomioimista. Käytämme ainoastaan kestävyyssertifioitua tai alkuperävalvottua biomassaa. Varmistamme tuotanto- ja toimitusketjun vastuullisuuden systemaattisella seurannalla nyt ja tulevaisuudessa. Toimimme lahopuun säilyttämiseksi ja tuottamiseksi talousmetsissä ja varmistamme, että myös polttoaineen toimittajat tuntevat lahopuun merkityksen metsien monimuotoisuudelle.

Arviomme on, että bioenergian käytön kasvun huippuvaihe ollaan nyt saavuttamassa tuuli-, ydin- ja aurinkovoiman lisääntyessä sähköntuotannossa ja lämmityksen sähköistyessä niin kaukolämmössä kuin kiinteistökohtaisissa ja alueellisissa ratkaisuissa. Kestävä bioenergia on Helenille siirtymävaiheen ratkaisu, jolla nopeutetaan kivihiilestä luopumista. Suunnitelmamme on panostaa vahvasti polttoon perustumattomiin ratkaisuihin, ja 2030-luvulle tultaessa biomassan rooli kaukolämmön tuotannossamme asettuu noin 15 prosentin tasolle.

*Lähde: Energiateollisuus ry